lauantai 29. joulukuuta 2012

Utuinen luonnon satumaa

Aamuaurinko  sai kaiken kimaltelemaan, ajattelin nyt saan aurinkoterapiaa ja ihania kuvia.






Saavuin laavulle ja tein tulet. Siinä kosteita puita pieniessäni ja sytytellessäni aurinko katosi huomaamatta jonnekin ja yhtäkkiä maisema oli utuinen, huurteinen  ja kylmä. Mutta yhä kaunis, salaperäinen.










Talven utuiseen maisemaan voin hyvin kuvitella lumikeijun. Sillä niitähän on olemassa, aivan kuten  maahisiakin....








Maiseman sävyt muuttuivat lähes mustavalkoisiksi. Se miellyttää  silmääni, sillä pidän myös mustavalkografiikasta.


 


Tähän puikeloon on hyvä lopettaa tältä illalta. Usean tunnin ulkonaolon jälkeen on mukavaa köllötellä sisällä ja nautiskella kodin lämmöstä. Päivä kävi ihanasti toteen.



6 kommenttia:

  1. Tuo puikelo on tosiaan nimensä veroinen, hassuttava.

    VastaaPoista
  2. Herkästi nähty ja koetusta kirjattu. Nautin luontokuvistasikin.

    VastaaPoista
  3. Silloin kun värit puuttuvat, niin muodon merkitys korostuu. Niin kuin kakkoskuvan graafisissa puun rungoissa.

    VastaaPoista
  4. Pekka, huomasin vasta kotona, että puikelokuvastahan tuli varsin hupaisa. Ulkona huurre vei huomion.

    Kiitos Ellinoora, mukava kuulla!

    Totta Seita. Utu loi jännittävän graafisen maailman. Ihmeellistä, miten tuttu maisema on lähes aina niin erilainen säästä, kellon- ja vuodenajasta riippuen.

    VastaaPoista
  5. kyllä on ollut kaunis laavuretki

    VastaaPoista
  6. Niin oli Birgitta, huurteisen talven kauneus on satumaista.

    VastaaPoista

Mielenkiinnolla luen ajatuksiasi, kiitos!