tiistai 1. tammikuuta 2013

Hyvän onnen lintu

Sade ei kyennyt estämään retkeäni ja lähdin tapaamaan tuttua koskikaraa. Mutta lintupa ei näyttäytynyt lainkaan. Huurteinen, kaunis lumikuningattaren maisemakin  oli  muuttunut loskaiseksi ja sadepisarat kastelivat kasvoni pysähtyessäni kuuntelemaan kosken pauhun yli kuuluvaa tikan nakutusta ylhäältä puun latvasta.




Koskikarasta ei näkynyt vilaustakaan, mutta pienen pieni kaarevanokkainen puukiipijä  lennähti kuin kiusoitellen parin metrin päähän kuusen juureen ja siitä runkoa pitkin ylöspäin.  En ollut tarpeeksi nopea kuvaamaan sitä ja objektiivikin pitäisi varmaan olla erilainen. Kaunis se oli katsella ja niin suloisen pienikokoinen. Ei ihme, että se mahtuu pesimään puusta hieman irtikuoriutuneen puunkuoren  alle.

Märän ja loskassa raskaan kävelyn upein hetki oli kuitenkin vielä edessäpäin. Kolmatta  kertaa elämässäni näin pyrstötiaisen. Laitan tuohon Luontoportin linkin, jos lintu ei ole sinulle tuttu. Itse näin sen ensimmäistä kertaa vasta viime talvena, mutta pitkä pyrstö on hyvä tuntomerkki. Miten voikin pieni olento saada niin hyvän mielen sateessa liikkujalle! Tuo kaunis nappisilmäinen lintu vuoden ensimmäisenä päivänä  - hyvän onnen tuoja.

Loppuun vielä kuva huurteiselta laavuretkeltäni siinä toivossa, että pakkaset palaisivat. Kunpa sääennuste olisi oikeassa ja pakkasukko vierailisi ensi viikonvaihteessa.




Mukavaa paluuta arkeen juhlapyhien jälkeen.

7 kommenttia:

  1. En ole koskaan nähnyt pyrstötiaista luonnossa. Puukiipijän olen sentään nähnyt muutaman kerran:)

    VastaaPoista
  2. Pyrstötiainen ja puukiipijä tuurasivat koskikaraa :) Pyrstötiainen on hauska lintu. Oliko niitä vain yksi, liikkuvat nimittäin tavallisesti parvissa näin pesimäajan ulkopuolella? Olen joskus saanut niitä metsäruokinnalleni. Jostain ne pyyhälsivät paikalle, söivät hetken talipötköä ja hävisivät jonnekin. Tuntuivat olevan jatkuvassa liikkeessä. Vaikka linnut tulivat ruokinnalle useamman kerran, ei niistä kovin säännöllisen elämän viettäjiksi ollut. Tuli oli pyrstön alla.

    Toivottavasti saamme kohta pakkasen takaisin.

    VastaaPoista
  3. Upeat valokuvat!

    Minäkin niin toivon pakkasen paluuta. Lumi ja pakkanen näin talviaikaan piristää kummasti mun olotilaa.

    Noita tirppanoita on kyllä kiva seurata =)

    VastaaPoista
  4. Sussi, minäkin vasta viime vuonna ekan kerran näin pyrstötiaisen. Toivottavasti joskus näet sen, minusta se on erikoisen värinen ja kaunis pienine nappisilmineen.

    Ari, niitä tiaisia oli tosiaan useampi, samaan aikaan näin ehkä neljä tai viisi. Oli vaikea laskea niitä, pääni pyöri villisti samalla kun yritin saada kameraa kuvauskuntoon ja lintuja tähtäimeeni, ne kun tosiaan liikehtivät koko ajan puusta toiseen aivan kuten kuvailit. Ja yritin varoa sadettakin siinä samalla...oli vähän kiirettä...=)

    Kiitos Birgitta! Joo, ennemmin vaikka tulipalopakkanen kuin suojasää, jos minulta kysytään.

    Lintuja on tosi kiva katsella, nuo pyrstötiaisetkin herättivät huomioni äänillään, ihmettelin että mikäs lintu se noin ääntelee ja katselin ja siinä ne pyörivät oksasta toiseen.

    VastaaPoista
  5. Siitä on muutama vuosi, kun ihmettelin puusta kuuluvaa ääntä. Jähmetyin paikalleni ja ihmettelin lisää. Puussa pyöri, siis oikeasti pyöri, oksien ympäri, parvi pyrstötiaisia. Hyvän onnen linnut - tosiaan! Kauniin herkät kuvat! Pakkasta + uutta lunta toivon todella tulevan! :)

    VastaaPoista
  6. Vuosi vaihtui vaihtelevassa säässä. Muistammehan, että edessä on vielä kylmin kuukausi, helmikuu. Ja reilusti yli puolet talven lumista on vielä satamatta.

    VastaaPoista
  7. Kiitos Pessi! Sääennuste lupasi kylmenevää ja tänään ainakin täällä sateli lunta, joten hyvältä näyttää taas...=)

    Pekka, täällä etelässä varsinkin on menty säässä laidasta laitaan. Ensin roppakaupalla lunta lähes kuukausi ja sitten hetkessä suojasäähän ja vesisateeseen. Tuntuu ikään kuin sään ääri-ilmiöitä olisi enemmän kuin ennen, kaikki on joko tai.

    VastaaPoista

Mielenkiinnolla luen ajatuksiasi, kiitos!