Kirpeä pakkasmetsä oli valtavan kaunis, olisin halunnut pysähdellä useammin kuin muut ihaillakseni sitä. Joka puolella näkyi kimaltavia lumikinoksia, auringon säteiden loistetta oksien lomasta, pakkasukon kaunistamia näkymiä. Nousevan auringon valo oli sävyltään kuin hentoa persikkaa ja haaleaa keltaista. Noustuamme mäelle näkymä oli melkein kuin vaaran laelta. Huokaisin maiseman ja hetken kauneutta.
Yllätyin siitä, kuinka tiukkoja ylämäkiä lumikengillä pääsee kiipeämään. Maasto oli haastavaa, jyrkkien nousujen ja laskujen lisäksi oksat, puunvesat, kaatuneet puut ja kivenlohkareet vaativat keskittymään kävelyyn. Hengästyin ja lämpenin, ei ollut kylmästä tietoakaan. Tunsin pirskahtelevaa iloa, siellä sitä kömmittiin upeassa talvisessa metsässä omia polkuja!
Yhtäkkiä toinen jalka juuttui paikalleen ja sitten huomasinkin olevani polvillani maassa. Pieni ja ohut kannontynkä oli tullut lumikengän raosta läpi ja naulinnut jalan siihen. Hymyilytti , nöyrästi pitää metsässä liikkuman.Niin ja humpsahdin minä toiseenkin kertaan, loppumatkasta onnistuin kellahtamaan, mikä lie saanut lumikengän tarttumaan jonnekin. Eli on siis hyvinkin mahdollista kaatua lumikengät jalassa.....
Ensimmäinen lumikenkäilykokemus oli fyysisesti aika raskas maaston takia, mutta tykkäsin kuitenkin tosi paljon. Huippupakkanen ei häirinnyt lainkaan ja metsä oli puuterilumessaan ja nousevan auringon valossaan upea elämys. Tuollaiselle retkelle otan ensi kerralla kameran mukaan ja vietän metsässä reilusti enemmän aikaa.
Kuvat ovat lumikenkäilyä seuraavan aamun kävelyltä, kaikki oli paksun, satumaisen kuuran peitossa.
.jpg)
Lumikenkäily on kuntoa kysyvää ja kuntoa kohottavaa liikuntaa. Tykkään myös.
VastaaPoistaMukava kuvauksesi ensimmäisestä reissustasi lumikengillä.
Lumikengillä voi tosiaan kulkea omia polkuja ja piiloutua lumisten puiden suojaan.
VastaaPoistaKaunis huurteinen jokimaisema.
Minä olen pitkään miettinyt lumikenkien hankkimista. Jonkin aika sitten katselinkin niitä urheilukaupassa yllättyen laajasta valikoimasta. Nyt kyllä innostuin lopullisesti...
VastaaPoistaAimarii, kiitos! Oli monipuolista liikuntaa lumikenkäily, sauvojen kanssa kulkiessa ylävartalokin sai töitä varsinkin nousuissa.
VastaaPoistaKiitos Seita! Se juuri ihastutti minua, että lumisessa metsässä pääsi uusiin paikkoihin, sellaisiin mihin ei suksin tai jalan menisi.
Sussi, minä kävelin vielä vuokrakengillä, aionkin vuokrata ne vaikkapa viikonlopuksi. Ja miksei tosiaan voisi hankkia omat, jos siltä tuntuu. Vuokraaminen on hyvä tapa kokeilla harrastusta ensi alkuun.
Upea tuo alimmainen kuva: kaikki paikallaan.
VastaaPoistaOlen kerran kokeillut lumikenkäilyä, ja ihan jees-juttu se oli. Myös oikeat leveät eräsukset ovat oiva kulkuväline lumisessa metsässä.
Miehellä on tuollaiset lumikengät ja se on kanssa kehunut niillä kulkemista. Varmasti kulkeminen on ekoilla kerroilla rankempaa, mutta pääseepähän sitten sellaisiin paikkoihin, joihin kulkeminen muuten olisi lumimäärän vuoksi hankalaa.
VastaaPoistaPakkasta tuntui olevan todella reilusti, olit aika sissi =)
Oi, ihanaa! Minä saan lumikengäillä usein... ja saan siitä vieläpä palkkaa :) . Lisäksi talvisin mökkitietämme ei kunnossapidetä, joten matka sinne taittuu kuinkas muuten kuin lumikengillä. Myös retkisukset samaan tarkoitukseen ovat toivelistalla.
VastaaPoistaBirgitta, sissihän minä. Liikuttaessa pidän pienestä rehkimisestä ja kipakka pakkanen antaa siihen sopivasti särmää.....=)
VastaaPoistaNN, palkkaa lumikenkäilystä?? Hei, minäkin voisin tehdä tuollaista työtä...=) Hyvä idea lumikenkäily mökkitiellä. Toivottavasti saat retkisukset, minä hiihtelin tänään tavallisilla suksilla umpihankihiihtoa, olisi varmaan ollut helpompaa leveillä suksilla sekin....no, hyvää treeniä se oli....=)
Myöhästyneesti kiitos Pekka, jostain syystä kommenttisi oli roskapostikommenttien joukossa ja vasta sen tänään näin.
VastaaPoistaNoita leveitä suksia tahtoisin kokeilla, jos tilaisuus tulee. Umpihankihiihto metsässä kiinnostaa.