sunnuntai 17. helmikuuta 2013

Uudella ladulla

Jo jonkin aikaa olen halunnut hiihtää erään peltolenkin ja  varhain aamulla  olin lähdössä liikkeelle. Oli jännittävää hiihtää  uutta latua, josta tiesin vain summittaisen pituuden ja suunnan. Tunnelma pellolla oli kostean utuinen,  salaperäinen ja äänetön. Kuului vain suksien suhina ladulla.






Jonkin matkan päässä oli toinenkin elävä olento, kettu viipotti pellolla määrätietoisesti. Latu sivuutti sen helmimäisen  jälkiketjun, pellolla oli muutenkin paljon eläinten jälkiä.






Latu kaarteli välillä pellon laitamilla. Koska olin liikkeellä niin varhain, sain nauttia täydellisestä rauhan tunteesta ja kiireettömyydestä yksikseni. Pysähtelin katsomaan eläinten jälkiä tarkemmin ja kuulin linnut. Käpytikan rytmikäs nakutus, punatulkun pehmeät äännähdykset ja talitintin kevättä enteilevä titi-tyyn tapailu.






Kannatti lähteä anivarhain liikkeelle, oli valtavan nautinnollista hiihdellä hiljakseen omaan tahtiin kehoa herätellen ja luontoa havainnoiden. Lintujen äänet, sumuisen utuinen, levollinen  maisema, tuuli kasvoilla. Seesteinen  olotila. Nappasin jopa itsestäni kuvan ja ihmeekseni se oli  onnistunut. Kuvassa näkyy onnellisen oloinen nainen hymy silmissään.

Rentouttavaa sunnuntain jatkoa!




11 kommenttia:

  1. Hyvin veit tunnelmaan mukaan tuli jopa mieleeni pitäisikö ottaa sukset esille parin vuoden tauon jälkeen!
    Mukavaa alkavaa viikkoa!

    VastaaPoista
  2. Aamut ovat parhaita! sanoo aamuihminen

    VastaaPoista
  3. Kuulostaa ja näyttää todella ihanalta retkeltä.

    Nuorena hiihdin paljon ja juuri pellot utuineen olivat suosikkejani.

    VastaaPoista
  4. Kiitos Vikki, ota ihmeessä sukset esille, nyt alkaa olla edessä talven parhaimmat hiihtokelit. Kivaa viikon jatkoa sinullekin!

    Seita, olen ihan samaa mieltä aamuista....=)

    Sussi, se todella oli ihanaa huolimatta pilvisestä ja kosteasta säästä. Tunnelma pellolla oli aivan erilainen kuin metsissä, joissa yleensä hiihdän. Mutta tästäkin pidin kovasti.

    VastaaPoista
  5. Jännä 'lintuääni' talvella on pikkulintujen siipien nopeat suhahdukset niiden lentäessä ruokintapaikan ympärillä.

    VastaaPoista
  6. Hiihtäminen on yksi talven iloja. Nautin kuten sinä hiihdellä yksin ja tarkkailla jälkiä, kuunnella luontoa. Viihdyit ladulla ja kuvasit aamutunnelmia nautinnollisesti.
    Minä olen nykyään hiihtänyt pitkin runsaslumisia metsiä, siellä tykkypuiden alla.

    VastaaPoista
  7. Pekka, tuota ääntä en ole kuullutkaan. Mutta hangella näkyi siiven jälkiä, ehkä pöllön saalistushyökkäyksestä.

    Aimarii, viihdyin todella. Metsä on kuitenkin minulle tutumpi ympäristö, patikoin siellä ympäri. Pohjoisen tykkypuut ja maisema - voi, kunpa sinne pääsisin hiihtelemään!

    VastaaPoista
  8. Kauniit kuvat hiihtoreissulta. Tykkään tuosta ensimmäisestä eniten:) En ile vuosikausiin enään hiihtänyt:)

    VastaaPoista
  9. Kiitos Askartelin itte! Minä olen sananmukaisesti sunnuntaihiihtäjä, en arkisin juuri jaksa ladulle ja viikonloppuisin olen sellainen kiireetön ja nautiskeleva hiihtäjä. Luontoelämykset ovat minulle tärkeämpiä kuin kilometrit ja vauhti...=)

    VastaaPoista
  10. Ihania hetkiä ja niin tunnelmallisia kuvia. Mukavaa viikonjatkoa sinulle =)

    VastaaPoista
  11. Kiitos Birgitta, reipasta viikonjatkoa sinullekin!

    VastaaPoista

Mielenkiinnolla luen ajatuksiasi, kiitos!