torstai 7. maaliskuuta 2013

Saukkoseudulla

Eräs blogitaukoni aikainen luontoretki sai uuden käänteen, kun toinen ulkoilija kertoi seudulla näkemistään saukoista. Olinhan minä itsekin nähnyt siellä  jälkiä, joita ounastelin saukon jäljiksi, mutta nyt sain varmaa tietoa. Sain myös kuulla, millä suunnalla saukot asustavat. Kun näin sopivasti lumeen tallatun polun lähtevän kulkemaan juuri siihen suuntaan, en voinut vastustaa kiusausta vaan lähdin samantein extempore lisäretkelle. Melko tavallisesta luontoretkestä tuli yhtäkkiä kuin tutkimusmatka ja pieni seikkailu.






Polku seuraili joen uomaa, maisema oli kaunis  ja turhat äänet katosivat etääntyessäni suuremmasta, suositusta reitistä. Äänimaiseman muodosti lähes yksinomaan joen virran rauhaisa, mutta jatkuva, elävä solinanomainen ääni. Tuttu koskikara puuhaili vesirajassa ja pysähdyin katselemaan sen sukeltelua ja keikuttelua.






Polku kiemurteli lumisessa maastossa ja kävi yhä vähemmän tallatuksi. Täällä asti ei taida moni liikkua. Maisema alkoi näyttää yhä kauniimmalta silmissäni. Tunnelmaltaan lumoavalta ja seesteiseltä ja väriskaalaltaan harmoniselta ja hienostuneelta. Miten en ennen ollut tänne suunnalle lähtenyt, ihmettelin mielessäni.








Polku oli kadonnut vähitellen, enää näkyivät yhdet edestakaiset jalanjäljet hangessa. Sitten nekin loppuivat. Päätin jatkaa vielä jonkin matkaa, en malttanut lopettaa. Olin nimittäin havainnut saukon jälkiä jokiuomaa paikoitellen peittävällä jäällä. Arvasin, että saukkoa itseään en näkisi, mutta oli mukava ajatus liikuskella saukon kotiseuduilla.







Hetken kahlasin umpihangessa edeten ja pysähdyin lopulta tutkailemaan jälkiä jäällä. Kovasti siellä oli touhuttu ja melkein saukonpolkuja  tallattu.  Hauras jää kantaa saukon, mutta ei ihmistä enkä uskaltanut laskeutua rantapenkalta jokiuoman päälle. Jo väsyneenä päätin kääntyä paluumatkalle.

Tuonne menen uudestaan, jos vaikka joku onnekas kerta näkisin vilauksen saukkoperheestä. Ja jos niin ei käy, saanpa hyvää liikuntaa, silmän iloa ja hyvää mieltä ja ripauksen seikkailua.

15 kommenttia:

  1. Onpa upea paikka! Ja vielä koskikara ja saukko maisemissa. En ole koskaan nähnyt luonnossa saukkoa tai sen jälkiä.

    VastaaPoista
  2. Kannattaa poiketa toistekin tuossa maisemassa. Onnekas jos olet, saatat nähdäkin saukon. Vaikka liikun paljon saukon elinpiirin lähettyvillä, olen vain pari kertaa onnistunut sen näkemään.

    VastaaPoista
  3. Sussi, niin on ja vieläpä melko lähiluontoa. Saukkoa en ole minäkään nähnyt, mutta jälkiä useinkin. Itse veijarin kun vielä näkisi.

    Seita, hienoja havaintoja olet tehnyt saukon nähdessäsi! Aika harva luonnossa liikkuja taitaa sitä nähdä, se väistelee ihmistä ilmeisimmin nopsaan.

    VastaaPoista
  4. Onpas kauniita jokikuvia: vesi sen tekee. Saukko taitaa olla nykyään harvinainen veijari, joita näkee lähinnä tv:n luonto-ohjelmissa.

    VastaaPoista
  5. Hienot kuvat ja tunnelmallinen kertomus. Nyt kun tiedät paikan, niin siellä kannattaa käyskennellä, jossain vaiheessa varmasti näet saukkoja. Kunhan vesi on sulaa, niin niitä on hauska seurailla =) Nimimerkillä vain kerran kokenut, mutta kuitenkin ;-)

    VastaaPoista
  6. Ja siis olihan tuo vesi sulaa, mutta kesemmällä ympäristössä on helpompi istuskella ja ihmetellä tapahtumia ;-)

    VastaaPoista
  7. Kiitos Pekka! Saukko on vikkelä, mutta voi asua ja liikuskella yllättävänkin lähellä ihmisasutusta, joten toivoa sen näkemisestä on.

    Kiitos Birgitta! Sinä onnekas olet nähnyt saukon! Kai minunkin täytyy se joskus vielä nähdä, kun niin usein luonnossa liikuskelen. Tuohon paikkaan palaan ihan varmasti, tuttu joki jota havainnoin monesta kohdasta.

    VastaaPoista
  8. Nuorena harrastin metsäkävelyä. Menin talvellakin (kun oli vähän lunta) syvälle, syvälle metsään. Siellä niin pääsee turhista ajatuksista. Taidan tästä muuttaa maalle!

    VastaaPoista
  9. Mayo, metsäkävely on äärettömän voimaannuttavaa. Ja metsässä olemisesta nautin suunnattomasti, ihan vaikkapa vain istumisesta kannonnokassa. Siksi luontoretkeni kestävätkin tunteja, kun pysähtelen usein ja pitkäksi aikaa....=)

    Katsoin tänään telkkarista Kiti Luostarisen tekemän Kotona kylässä-dokumentin hänen kotipaikastaan Luhangasta ja sen nähtyäni ajattelin taas kerran, että minun täytyisi päästä muuttamaan maalle....

    VastaaPoista
  10. Luin tekstisi taas kerran moneen kertaan. Kuvailet niin mahtavalla tavalla luontoa ja itseäsi, että, ihan oikeasti (enkä sano tätä vain kohteliaisuudesta, vaan todella tarkoitan sitä), tarinasi vie mennessään ja tuntee itsekin olevansa retkelläsi mukana. Ja nuo kauniit kuvat täydentävät kertomaasi täydelliseti.

    VastaaPoista
  11. Nöyrä kiitos NN kauniista sanoistasi! Olen tosi iloinen, jos minulle niin paljon elämyksiä ja hyvää mieltä tuovat retket ja niiden tunnelma välittyvät lukijalle....=)

    VastaaPoista
  12. Ihania kuvia, ihana paikka! Mukavaa kun olet palannut päivityksinesi - ehdinkin jo kaivata :).

    VastaaPoista
  13. Kiitos Anna! Mukava oli palata kertoilemaan retkistäni. Halusin välillä vain ahmia ulkoilmaa ja liikkua niin paljon kuin voin, kun flunssa pakotti petiin pariin otteeseen. Mutta nyt taas tarinat jatkuvat...=)

    VastaaPoista
  14. Olen kerran nähnyt kaksi saukkoa Vantaalla talvisessa purossa. Oli tosi mieluisa yllätys ja kauan mielessä säilynyt elämys. Joten kyllä niitä saukkoja voi nähdä.

    VastaaPoista
  15. Ari, sinä onnekas olet nähnyt saukkoja. Tiedän, että niitä on juurikin Vantaalla ja muissakin Uudenmaan kaupungeissa, joten hyvällä tuurilla niitä voi nähdä.

    Ja mitä olen telkkarista saukkojen puuhia nähnyt, niin ihan varmasti niiden näkeminen luonnossa on suuri ja ikimuistoinen elämys.

    VastaaPoista

Mielenkiinnolla luen ajatuksiasi, kiitos!