Menneellä viikolla ajaessani töihin aamuvarhaisella olin karauttaa ojaan katsellessani pellolle. Pellolla tien vierellä parinkymmentä metriä tiestä keikaili komea ukkometso kantohangella pyrstöviuhka levällään. Miten olikin niin huono tuuri, että olin aikataulusta juuri sinä aamuna hieman jäljessä ja oli kiire tapaamiseen uuden esimiehen kanssa, en voinut pysähtyä. Mitenhän hän olisi suhtautunut, jos olisin myöhästymisen syyksi kertonut metson ja sen pyrstöviuhkan ihailun.....
Tapaamisestani erään kiihkeän ukkometson kanssa kirjoitin aiemmassa
Hipaisuja-blogissani. Koska nyt en kuvia saanut, laitan tuosta toisesta kohtaamisesta pari otosta. Metso on komea lintu ja parin metrin päästä nähtynä kuten viime toukokuussa pelottavakin. Se nokka on nimittäin melkoinen. Elämyksenä se oli unohtumaton.
Lintuja retkilläni aina kuuntelen ja katselen, mutta kuvaan en pikkulintuja saa. Minulle pitääkin näköjään olla vähän järeämpi lintu......=)
Upea lintu!
VastaaPoistaOlisi mukava tavata mutta ei kyllä ihan lähikontaktissa.
Hienot kuvat, taustojaan myöten!
Upea ilmestys! Aina silloin tällöin meidän nurkilla näkyy joku eksynyt sorsa ja keväisin on jokunen fasaanikin käväissyt pihallamme. Nämä ovat aika harvinaisuuksia tällä asuinalueella...
VastaaPoistaMetso on Suomen lintujen komeimmasta päästä ja aika keikari soidinaikana. Ja lähikontaktissa kunnioitus lintua kohtaan tulee nopeasti...=) Kiitos Vikki!
VastaaPoistaEvangelina, nuo kuvat otin ulkoilualueella, jossa metso on tuttu ilmestys paikallisille. Metson näkeminen työmatkalla on kyllä erityistä, vaikka maalaismaisemaa matka onkin.
Jopas onkin mahtava Ukko.
VastaaPoistaHienosti olet saanut kuviin.
Kiitos vierailusta ja kommentista blogiini.
Tervetuloa vain uudelleen...
Terveisin Eko
Huisin komea lintu. Myös kuvasi siitä ovat hyviä. Luulen, että esimiehesi olisi ymmärtänyt metson ihailun takia myöhästymisesi, jos hän on edes hitusen luontoihmisiä.
VastaaPoistaMinä en saa lintuja kuvattua, siis en osaa, pitää tyytyä vain jälkiin. Metson soidinjälkiä sain eilen kuvatuksi. Näillä seuduin kyllä näkee metsoja.
Upea bongaus!
VastaaPoistaMinulla olisi useampi vastaavalainen selitys työstä myöhästymiselle, D! Kerran ne olivat Tapiolan meriharakat, pari kertaa pöllöhavainto...
Kiitos Eko sanoistasi ja kutsusta blogiasi lukemaan, tulen kyllä....=) Oli tuo niin mahtava Ukko, että suosiolla jatkoin matkaani sen kehottaessa minua.
VastaaPoistaKiitos Aimarii. Ehkä pomo olisi ymmärtänyt, ehkä ei, ekan palaverin ollessa kyseessä en ottanut riskiä. Olisipa mahtavaa nähdä metson soidinjälkiä, en ole koskaan nähnyt.
Kiitos Sussi. Varaan yleensä työmatkaan reilusti aikaa, kun haluan katsella tienvierustoja tarkoin. Monenlaista eläintä siellä olen nähnytkin, kohta tulevat muuttolinnut.
No jos olis ollut lintuihminen, niin ehkä olisitte pomon kanssa lähteneet kiikarit ja kamerat käsissä takaisin.
VastaaPoistaMulle kerran ehdoteltiin kävelyä metsätielle ja katsastamaan hullua metsoa. Jotenkin arvelutti lähteä metsätielle jalan jos se ukko tulisi vastaan niin kiukkuisena kuin kerrottiin. Olin niin arkajalka, että jäin kotiin...
Juu Birgitta, lähtisin mieluusti työajalla lintuja bongailemaan....=) Tuo kohtaamani metso oli niin kiihkoissaan, että peräännyin vauhdilla ja lopulta otin jopa karahkan käteeni, kun se lennähteli niin lähelle minua! Nyt sitä on hauska muistella, mutta silloin ei naurattanut. Joten teit ehkä viisaasti, kun et lähtenyt katsomaan hullua metsoa....=)
VastaaPoista