lauantai 11. toukokuuta 2013

Jokivarren usva

Herättyäni ja  ulos katsoessani näin  maiseman kietoutuneen usvaan. Pika-aamiainen ja eikun menoksi jokivarren sumuun.


















Aamu oli kaunis ja täynnä lintujen ääniä. Satakieli lauloi innokkaasti. Utuisen harmaasta värimaailmasta nousi esiin vahvan keltaisia rentukan kukkia ja raikkaan vihreitä, kiemuraisia saniaisen lehtialkuja.























Ensimmäistä kertaa kävelin rantaniityllä ja ihastuin sen levolliseen tunnelmaan.





































Utu innosti kuvaamaan paljon, loppumatkan kuvakimara tulee huomenna.

Hannah, lämmin kiitos tunnustuksesta! Koska olen samaan haasteeseen  jo vastannut, jätän sen väliin. Mutta olen otettu, että ajattelit ja huomioit minua......=)

5 kommenttia:

  1. Usvainen aamu on kyllä houkutteleva ja salaperäinenkin. Nuo tupakset ovat hauskan näköisiä.

    Minäkin kuulin eilen ensikerran satakielen täällä. Ja puut ovat niin kauniita hiirenkorvineen, että ihan kihelmöi sisällä =)

    VastaaPoista
  2. JOkivarren maisemasi ovat kuin luotuja milen virkistykseen. Lumoavan utuista ja samalla salaperäisen tuntuista, siis täydellistä, kun satakilen laulelokin kuuluu.
    Tänne minun leveyksilleni asti satakielet eivät eksy, mutta olen muutamaan otteeseen ihaillut laulurastaan konsertoimista.

    VastaaPoista
  3. Hienoja luontokuvia jälleen, kiitos kun jaat retkiesi näkymiä. Joko rentukka kukkii!

    VastaaPoista
  4. Uskomattoman upeita kuvia! kaunista!

    VastaaPoista
  5. Usva on mystistä ja kiehtovaa, tavoittamatonta. Eikö olekin tupakset hupaisia, en edes tiedä mikä laji se on, mutta kiinnitti huomioni...=)

    Aimarii, tuttu maisema muuttui usvassa salaperäiseksi. Satakielen laulu on kaunis, mutta niin on laulurastaankin.

    Ellinoora kiitos! Kyllä kukkii ja runsaasti kukkiikin huomasin tänään ulkoillessani.

    Kiitos Sussi!

    VastaaPoista

Mielenkiinnolla luen ajatuksiasi, kiitos!