sunnuntai 26. toukokuuta 2013

Komio - Luutasuo ja Luutalampi

Komionvuorelta eilinen polkuni vei Luutasuon reunamalle ja pitkospuita kohti erämaista Luutalampea. Lammelle päästyäni ihastuin ikihyväksi, sopivan kiikarimatkan päässä uiskenteli  kuikka. Ja kuikkapari hieman kauempana. Kelpasi patikoijankin uida noin uljaassa seurassa. Rannan penkin reunalla lepäävän korennon huomasin vain hetkeä ennen kuin olin liki istua sen päälle. En tiedä, oliko korento juuri kuoriutunut, mutta siinä se pysyi pitkän aikaa.










































Tämä veijari lentää pörähti suoraan eteeni. Liekö samaa lajia kuin se edellinenkin korento. Mukava havainto oli myös käen näkeminen. Kukuntaa olen kuullut usein, mutta aiemmin en ole lintua nähnyt. Nyt sen näin, eräs käki kukkui kilpaa toisen lajin edustajan kanssa ja lenteli  välillä rannan tuntumassa.















Ajomatka Komioon ja takaisin kotiin toi kesän toden teolla mieleeni. Vahvan vihreä maisema ja voikukkapellot, ladot ja hiekkatiet ja kesäkukat ojanpientareilla - nyt saa nauttia ylitsevuotavaa hehkeyttä ja kasvuston runsautta. Ja niin aion tehdäkin, otan eräällä tavalla uuden asenteen ja näkökulman tähän hetkeen.

Mukavaa sunnuntain jatkoa sinulle.


8 kommenttia:

  1. Oi, huokaan hiljaa ja ihastukselle kaiken tilan antaen.

    Luonto on kaunein kirkko lausui tuttu pappi kerran. Olen samaa mieltä.

    VastaaPoista
  2. Hiljaisuus on täynnä elämää:)

    VastaaPoista
  3. Korento näyttää ihan nauravan, vaikka taitavat silmät olla noin pulleat, eivät posket ;).

    VastaaPoista
  4. Suot ovat kauniita, tuosuvat hyvältä mutta samalla vähän pelottavia!
    Suovilloja täytyy päästä kuvaamaan!
    Jälleen kauniit kuvat!

    VastaaPoista
  5. Kiitos Tinttarus kommentistasi!

    Sussi, totta. Eheyttävää hiljaisuutta, joka tekee ihmiselle hyvää.

    Susanna, kiitos kommentistasi! Suo on hieno ympäristö, kiinnostava. Ja pitkospuita pitkin helppo liikkua.

    Pekka, hih! Luulen, että saattaisi olla vaskikorento, mutta en ole ollenkaan varma, korjatkaa jos joku tietää.

    Vikki, en minäkään vieraalle suolle pitkospuiden ulkopuolelle astu. Suolla on paljon kauneutta, sanonta painu suolle voikin olla kannustava ja hyvä.....=)) Suovillat hurmaavat, ovat niin kuvauksellisia.

    VastaaPoista
  6. Nämä maisemat viehättävät minuakin. Tykkään soista, ehkä siksikin, kun niitä on tässä ympäristössäni todella paljon.

    VastaaPoista
  7. Samaten Aimarii minä tykkään soista, siellä on paljon kauneutta. Niissä on myös jotain kesyttämätöntä ja omaehtoista, joka viehättää minua.

    VastaaPoista

Mielenkiinnolla luen ajatuksiasi, kiitos!