sunnuntai 1. syyskuuta 2013

Nukarinkoskella

Lähdin tutustumaan Vantaajoen suurimpaan  koskijaksoon Nukarinkoskiin, jolla  on pituutta 1300 m ja pudotusta 25 m. Kosken rannoilla kiertää polkuja, joita pitkin pääsee ihan kosken äärelle. Tähän vuodenaikaan vettä oli vähän ja kosken kivisyys näkyi hyvin, koski on laskukelvoton myös runsaan veden aikaan juuri kivisyytensä takia.






















Kosken rannoilla kasvit pysäyttivät, rehevät sanikkaiset ja siellä täällä vielä kukkivat herkät kaunottaret.




























Kauempana koskesta pauhu laantui ja metsänrauha valtasi mielen ja olon. Auringonsäteet pilkistivät esiin kasvuston lomasta.










Läksin seuraamaan mutkittelevan rantaviivan mukaista polkua. Joki virtasi hiljaa, metsä oli melko äänetön. Polku kapeni, tuntui kuin olisin astunut eri maailmaan.
















Nyt jo hyvin kapea polku vei minut kosteaan painaumaan jokivarressa. Syksy oli nähtävissä ja aistittavissa selvästi, kauniina ja lempeänä.





















Siitä mihin tämä  polku minut johdatti kirjoitan ensi kerralla.

8 kommenttia:

  1. Rauhoittavia kuvia. Virtaavan veden äärellä on (teltassa) hyvä nukkua.

    VastaaPoista
  2. Kesä viipyy vielä joenrannalla... Olen varmasti aiemminkin kertonut, että Vantaanjoki tuo mieleen lapsuuden muistot...

    VastaaPoista
  3. Tässä on jälleen niin rauhallista viehättävää kuvaamista ja ihania tunnelmapaloja!

    VastaaPoista
  4. Virtailevan veden äärellä on hyvä kävellä. Onkohan koski avoin talvella? Olisi hieno talviretkikohde.

    VastaaPoista
  5. Koskessa on elinvoimaa! Polut pyytävät kulkemaan ja katsomaan, mihin ne johtavat : )

    VastaaPoista
  6. Pekka kiitos. Saisiko siinä unen, kun vesi virtaa, ehkä ainakin suvantopaikassa.

    Sussi, näinpä. Muistan sinun kertoneen lapsuudesta Vantaajoen lähellä...=)

    Kiitos Vikki...=)

    Seita, tuo koski on kuulemma auki kovimmissa virtapaikoissa myös talvella, ainakin osin. Täytyy käydä retkellä siellä silloin.

    Mayo, totta. Minua kiinnostavat aina uudet polut, joiden tarkkaa määränpäätä en tiedä. Siinä on pientä seikkailun ja tutkimusmatkan makua!

    VastaaPoista
  7. Jokaisella polulla on salaisuutensa ja se avautuu vain, kun avoimin silmin ja mielin sitä astelee. Polku antaa ystävälleen niin sanomattoman paljon. Se on kuin parantava voima.

    VastaaPoista
  8. Aimarii, niin totta sanasi. Hyvin sanottu.

    VastaaPoista

Mielenkiinnolla luen ajatuksiasi, kiitos!