sunnuntai 22. syyskuuta 2013

Onnellinen sunnuntaiaamu

Tutkin uutta, kapeaa  polkua ja sitä  reunustavat märät kasvit kastelivat lahkeet, kengät ja sukatkin läpimäräksi. Se ei kuitenkaan himmentänyt hyvää oloa. Kävellessäni hiljaa usvaisella pellolla tunsin yhtäkkiä pakahduttavaa onnen tunnetta. Mihinkään ei sattunut eikä koskenut, olin nukkunut hyvin ja tunsin suurta iloa löytäessäni uuden reitin. Siinä hetkessä oli kaikki hyvin ja hymyilin itsekseni leveämmin kuin aikoihin.








































Kaikki eivät pidä syksystä, mutta minä olen alkanut nähdä siinä yhä enemmän kauneutta. Se on jollain lailla haikeaa kauneutta, kun linnutkin alkavat kerääntyä sähkölinjoille istuskelemaan. Syksyn sumut ja usvat ovat mieleeni, ne luovat maisemasta salaperäisen, ihanan hiljaisen ja mystisen. Tuntuu, kuin itsekin olisi hetken osa jotain taianomaista.

















Hyvä oloni saattoi näkyä ulospäin, kaikki vastaantulijat tervehtivät tai alkoivat jutella katsoessani heitä silmiin kohdatessamme. Siitä tuli hyvä mieli minulle, ehkä heillekin.








Mystisen ihanaa syksyä sinulle, tässäkin ajassa on lumoa, jos annat sille mahdollisuuden.

10 kommenttia:

  1. Olen aina tykännyt syksystä ja vanhemmiten yhä enemmän!
    Sitä voi antaa itselleen luvan olla vähäenergisempi kuin kesällä, kun tuntuu että valon kanssa täytyy juosta kilpaa!
    Ihania kuvia ja nyt sykähdytti ihan erityisesti tämä alin!
    Mukavia syyspäiviä!

    VastaaPoista
  2. Vikki, minusta tuntuu että syksyn tullen energiani kasvavat....=) Johtuu osin siitä, että pidän viileämmästä ja jaksan taas harrastaa liikuntaa ihan eri tavalla kuin kesäkuumalla. Kiitos Vikki, kivaa viikkoa myös sinulle!

    VastaaPoista
  3. Taikahetkiä olet tallentanut. Hämärää, usvaista ja niin syksyistä.

    VastaaPoista
  4. Taianomaista, se on juuri oikea sana kuvaamaan kuvien kauneutta.

    VastaaPoista
  5. Olipas mukava lukea aloitustasi. Tiedän tunteen kun huomaa, että kaikki on juuri nyt hyvin, varsinkin jos takana on ollut fyysistä kipua. Toivottavasti olet päässyt irti särystä ja syksysi on näin kauniin kuulloista kun kirjoitat ja kuvaat.

    Se oli varmaan sisäinen olotilasi, joka levisi ulkopuolellesi ja sai ihmiset ympärilläsi hehkumaan kanssasi =)

    Upeaa viikonjatkoa sinulle <3

    VastaaPoista
  6. Uh!, ihan kosteus tihkuu kuvista iholle, vaatteiden alle.

    VastaaPoista
  7. Kiitos kommentista blogissani :). Kiva, että olet pysynyt "linjoilla". Aivan ihania kuvia - kyllä syksy on kaunis!

    VastaaPoista
  8. Kiitos Seita, se on syksyä nyt.

    Kiitokset Sussi!

    Kiitos Birgitta. Tiesin, että ymmärrät hyvin tuntemukseni. Suurin kipu on poissa ja se helpotus on valtava. En tykkää narista, mutta kivun ollessa päällä se valtaa mielen ihan kokonaan, sitä on vaikea työntää taka-alalle. Mutta nyt on tilanne ok.

    Varmaankin sisäinen olotilani ja myös se, että katsoin vastaantulijoita silmiin. Se houkutti monet tervehtimään ja kertomaan jopa luontokokemuksiaan, kun näkivät kameran kaulallani. Ruskaviikkoa sinullekin!

    Pekka, kosteaa oli, sukatkin olivat litimärät, niistä olisi voinut puristaa vettä....

    Anna kiitos! Luen tekstejäsi, vaikka en aina kommentoikaan, sinulla on niin mielenkiintoisia ajatuksia ja pohdintoja. Nautitaan syksystä...=)

    VastaaPoista
  9. Tuota kutsuisin oikeaksi hetkessä elämiseksi. Itse olen muuten aina tykännyt pelloista ja niityistä. En osaa selittää sitä : )

    VastaaPoista
  10. Mayo, minäkin pidän niistä...kiitos, Mayo...=)

    VastaaPoista

Mielenkiinnolla luen ajatuksiasi, kiitos!