lauantai 14. syyskuuta 2013

Usva odotti minua

Pitkästä pitkästä aikaa jaksoin luontoretkelle ja että se teki hyvää.

















Nukuin käsittämättömän pitkään, kahdeksaan, mutta ihme ja kumma, usva odotti minua joella. Kivun herkeäminen on valtava helpotus ja silmäni aistivat taas terävästi luonnon kauneuden, mutta kipuilu on aiheuttanut voimien menetystä ja suurta  uupumusta.






















Taidokkaat seitit ihastuttivat. Välillä olen tuntenut itsekin jääneeni kiinni seittiin, kauniiseen mutta epämääräiseen  kuin pilvilinna. Tänään ravistin itseni siitä irti, vaikeaa ja surullistakin, mutta tiedän sen olleen oikea ratkaisu.


















Miten päivään voi  mahtua niin paljon ja monenlaista. Hyvää ja kaunista, surua ja kyyneliä ja huojentuneen varovaista uskoa tulevaan. Muun muassa.

Rentouttavaa viikonlopun jatkoa, nautitaan pienistäkin  hetkistä.

7 kommenttia:

  1. Upeat maisemat, kuin erämaa...

    Voimia:)

    VastaaPoista
  2. Nyt on se aika, jolloin kosteus saa seitit näkyville. Joskus niitä on maasto täynnä.Kauniita mutta monelle mönkijälle petollisia.

    VastaaPoista
  3. Kuvat välittävät rauhan ja hiljaisuuden tunteen. Tuolla polulla ja metsässä on hyvä nauttia hetkistä.

    VastaaPoista
  4. Sussi, niin on. Erämaa lähellä....kiitos toivotuksesta....=)

    Pekka, näin on. Kulkijakin saa kasvoihinsa monta seittiä metsäpolulla.

    Kiitos Seita. Usva vaimentaa äänet ja tunnelma on kuin unessa. Hyvä siellä oli olla, ilman kiirettä.

    VastaaPoista
  5. Kauniita kuvia ja herkkää kertomusta. Toivottavasti kipu hellittää ja parempi olo saa tilaa <3

    VastaaPoista
  6. Rauhaa ja seesteisyyttä, sitä luonto tarjoaa, kuka semmoista haluaa ottaa vastaan.
    Polullasi voi tuntea voimien palautuvan.

    VastaaPoista
  7. Birgitta, kiitos. Kyllä se tästä taas...=)

    Aimarii, luonto hoitaa ja eheyttää, niin nytkin.

    VastaaPoista

Mielenkiinnolla luen ajatuksiasi, kiitos!