sunnuntai 13. lokakuuta 2013

Tomaatit maljakossa

Onneksi nautin pienistäkin asioista, sillä nyt on pitkät luontoretket toistaiseksi poissuljettu. Joten lähiluonto ja lähikohteet muutenkin ovat nousseet arvoon arvaamattomaan. Jo se, että pääsee ulos hengittämään syysilmaa ja tuntemaan syksyn kasvoillaan, virkistää suuresti.






















Sisälläkin on jotakin kiinnostavaa seurattavaa. Kauden viimeiset tomaatit kypsyvät keittiönikkunalla. Tein kokeilun, pakkasöiden tultua katkaisin raakileita kantavat varret ja laitoin ne maljakkoon keittiönikkunalle ja todellakin, tomaatit ovat kypsyneet siinä.
















Sunnuntain jatkoja!

7 kommenttia:

  1. Kaunista ja kuvaukseselista löytyy ihan läheltäkin!
    Onpa herkullisen näköiset tomaatit, nautiskele sitten oikein silmät kiinni :)

    VastaaPoista
  2. Lähiluonto on parasta jo siksikin, että se on aina saavutettavissa.
    Tomaatit on taatusti maukkaita, onhan ne itsekasvatettuja.

    VastaaPoista
  3. Kiitos Vikki! Nautin varmasti, nuo olen kasvattanut siemenistä asti ja vielä omista siemenistä, tomaatista keväällä otetuista....=)

    Aimarii, näinpä. Lähiluonnon merkitystä joskus aliarvoidaan, vaikka se voi olla hyvinkin suuri ilonaihe. Tomaatinversot tuoksuukin ihanalle, kasvihuoneelle ja kesälle.

    Sussi, niin on, kun vain katselee avoimin silmin ympärilleen!

    VastaaPoista
  4. Ei pidä mennä merta edemmäs kalaan, kuuluu sanonta. Kauniit kuvat olet saanut läheltäkin ja tomaatit punastelevat somasti : )

    VastaaPoista
  5. Lähiretkeily ja makromaailma antavat myös elämyksiä.
    Tomaattikuvista tuli lapsuus mieleen. Syksyllä viimeinen tomaattisato kypsytettiin aina tuvan ikkunalaudalla.

    VastaaPoista
  6. Mayo, näinpä....=) Kiitos!

    Seita, juuri noin, luonto antaa aina elämyksiä mielestäni, olipa se lähellä tai kaukana. Ahaa tuo onkin vanha tapa kypsyttää tomaatteja, minulle se oli ihan uusi....=)

    VastaaPoista

Mielenkiinnolla luen ajatuksiasi, kiitos!