sunnuntai 9. maaliskuuta 2014

Pientä tuiskua ja korpiherkkuja

Aamulla tuvan ikkunasta katsoessani näin auringon kadonneen jonnekin ja tilalle tulleen utuisen, hieman tuiskuttavan sään.









Mutta puhkuin intoa retkelle ja eikun menoksi lumikenkäilemään. Eikähän tuisku haitannut, sää kirkastui pikkuhiljaa kun kiersin 6 kilometrin kiekan yhden  saaren ympäri.










Retkeltä palattua oli vielä edessä tutkimusmatka lähteelle. Olisikohan se sula vai pitäisikö juomavettä haalia jostain muualta. Lähteelle päästyä ilo oli suuri, se oli ei pelkästään sula vaan runsasvetinen ja vesi erittäin puhdasta. Lompsin  tyytyväisenä vesiastian kanssa mökille metsän ohuessa lumessa.
























Retkilläni usein rehkin ja rämmin, kuten joku teistä on huomannutkin, mutta osaan minä vastapainoksi nautiskellakin. Korpiloman laskiaispulla oli viipale nisua ja päällä runsaasti kermavaahtoa ja mansikkahilloa. Kyllä, luit oikein, olin pakannut ahkioon myös kermaa ja hilloa.....=) Ja hyvä olikin, sillä se maistui aivan taivaalliselta.










Ja lisänautiskelua illan ratoksi, saunan lämmittelyä ja sen jälkeistä rentoa loikoilua. Mökin viihdekeskuksena toimii ikivanha  pieni radio, sitäpä oli rento kuunnella huovan päällä köllötellen. Kuvassa muuten näkyy hiukan  neulomieni  mustien, villaisten  pässinpökkimien lahkeita, olivat kerrassaan lämpöiset saunan päälle.














6 kommenttia:

  1. Kuulostaa ja näyttää mieltä rauhoittavalta, upealta retkeltä.

    VastaaPoista
  2. Pökkimät näyttävät upeilta ja retki vaikuttaa muutenkin kovin antoisalta ja houkuttelevalta :-)

    VastaaPoista
  3. Ihanaa retkeily -ja mökkeilyfiilistä. Näet jotakin mitä minä en koskaan, en vaan ikinä saa itseäni aikaisin aamulla liikkeelle, tiedän menettäväni monen monta hienoa hetkeä ja kohtaamisia eläinten kanssa.

    VastaaPoista
  4. Sussi, sitä se todella oli.

    Kiitos Ute,sukat ovat myös tosi lämpimät....=)

    Susanna, kiitos! Retki oli mieleeni....=)

    Pekka, sininen hetki.

    Saga, kiitos. Olen huomannut itsessäni viime vuosina hieman enemmän aamu-unisuutta, en minäkään aina ihan virkku ole....=) Mutta tuo on totta,että aamusta näkee ja kokee usein eläinten kanssa kiinnostavia kohtaamisia.

    VastaaPoista

Mielenkiinnolla luen ajatuksiasi, kiitos!