lauantai 8. maaliskuuta 2014

Reissuun

Lopultakin koitti se aamu, kun pääsi lähtemään talviseikkailuun. Olin matkassa ennen auringonnousua, jota pysähdyin hetkeksi ihailemaan Kuhmoisiin. Tykkään liikkua aikaisin, matkalla näin nytkin  pellolla ihan lähellä tietä ruokailevan ketun ja maisemassa valkoisena viipottavan metsäjäniksen.











Ajomatka oli pitkä, mutta ajokeli hyvä ja helppo. Pitkän matkan voi nähdä siirtymäriittinä, kuten viimeisessä Latu ja polku lehdessä kirjoitettiin. Matkalla oli tarkoitus ajaa osuus  jäätietä, mutta nähtyäni seuraavan varoituksen pysähdyin miettimään. Uskaltaisinko, kantaako jää. Mitäs se auto nyt painaakaan....










Hetken tuumaustauon jälkeen ajoin eteenpäin ja tulin rantaan. Siellä oli uusi kyltti, joka jo rohkaisi ajamaan jäätielle. Mutta hitaasti piti ajaman, oli aikaa tunnustella ja katsella maisemia.























Olen ennenkin ajanut jäätiellä, mutta edelleen se on jotenkin sykäyttävää. Jäällä näkyi pilkkimiehiä autoineen, olivat ajaneet suoraan pilkkipaikan viereen.

Jotta matkani  ei olisi liian helppo, taivalsin loppupätkän  siitä lumikenkäillen ja pulkasta itse väkerretty ahkio perässä tavaroineen rahisten. Reissussa alkoi olla todellista seikkailun tuntua.  Melkein lumeton jää kiilsi auringossa, lumikenkien piikit pitivät minut pystyssä liukkaalla jäällä. Hengästyin ja olin onnellinen, pikkuhiljaa päämäärä alkoi pitkän matkan  jälkeen häämöttää.
























Pulkka-ahkio aisoineen toimi hyvin, kuorman kiinnitystä pitää ehkä viritellä paremmaksi. Alkumatkan tiukassa alamäessä oli näet pieniä vaikeuksia.....


Olin niin täynnä energiaa ja touhukas, että aloin pian valmistella  saunan lämmitystä. Oli yllätys, että lunta oli niin vähän, pesuvesi saunaan piti kauhoa jäätä peittävästä ohuesta lumikerroksesta. Mutta mukavaa puuhaa se oli. Taisin häiritä rannan kasvustossa elävää hämähäkkiä, se painalsi menemään kauhan alta. Ajatella, sydäntalvellakin lumen seassa elelee jokin hämähäkki!























Saunan löylyt  ja saunamakkarat oluineen maistuivat enemmän kuin hyvältä. Mökki alkoi lämmetä sopivaksi, oli mukavaa pötkötellä sängyllä ja tuumia, olisiko kohta aika keitellä iltakahvit.

Kaunis auringonlasku täydensi  ensimmäisen päivän. Illan päätti viimeinen katse pimenevälle järvelle  ennen vetäymistä yöksi mökin suloiseen lämpöön.












7 kommenttia:

  1. Tulee ihan raikas ulkoilmaolo, kun tarinaasi lukee ja kuviasi katselee.

    VastaaPoista
  2. Ihania retkifiiliksiä :-) Voi, kun itsekin jaksaisi lähteä liikkeelle aikaisin...

    VastaaPoista
  3. Mikä päivä, oi onnea. Hienot kuvat ja teksti. Aivan kuin olisin päässyt piipahtamaan mukana, kiitos!

    VastaaPoista
  4. Lumettomasta talvesta on hyötyäkin. Kauniisti heijastelee aurinko. Hienoa olla mukanasi seikkailussa.

    VastaaPoista
  5. Pekka, niin se oli minullakin tuolla touhutessa....=)

    Susanna, kiitos....=) Aikainen olen, mutta kun olen niin aamuvirkku. Sinä saat myöhemminkin hienoja kuvia olen huomannut....=)

    Hannah, kiitos! Tarina jatkuu, tule vain mukaan....=)

    Seita, totta, metsässä esim. oli paikoin hyvin helppo liikkua. Kiitos Seita!

    VastaaPoista
  6. Kiehtova paikka! Talvessa jo iso ripaus kevään tuntua.

    VastaaPoista
  7. Sussi, niin on. Nyt ollaan jo selvästi menossa kevättä kohti ripeästi.

    VastaaPoista

Mielenkiinnolla luen ajatuksiasi, kiitos!