sunnuntai 20. huhtikuuta 2014

Suoretki ja teerien pulputus

Olin menossa katsomaan  salaisen suolammen kevättä. Kuitenkin heti autosta  ulos astuttuani kuulin sen,    teeren  pulputuksen. Siinä silmänräpäyksessä suunnitelma muuttui ja vauhdilla lähdin kohti lampea  ympäröivää  suota. Suo on kooltaan reilut pari neliökilometriä ja ajattelin kulkea sen reunamia pitkin kohti teerien soidintannerta.














Kaikki maasto mikä näytti kuivalta ja pakkasen kohmettamalta ei sitä ollut. Pariin otteeseen jalka upposi nilkkaa myöten veteen. Pulputus alkoi kuulua jo lähempää, katseella haravoin näkyykö teeriä.



















Suo ei ole suuren suuri ja sen ympäröi jonkin matkan päässä tuttu polku. Silti alkoi tuntua hieman epävarmalta, missä olen ja minne pitäisi mennä. Jalat olivat litimärät ja aloin tarkastella maisemaa tarkemmin, tulisinko tuttuun kohtaan metsää.

Näin ei käynyt, vaan suo näytti entistä laajemmalta. Ja märemmältä.











Mutta pulputuskin kuului hyvin. Keskellä hyvin märkää aluetta pysähdyin harkitsemaan, minne mennä. Ja silloin näin ne, kolme urosteertä valkeat pyrstösulat lyyraviuhkana. Etäisyyttä oli kuitenkin liikaa kuvaamiseen. Olin vissiin rämpiessäni pitänyt sen verran ääntä,  että linnut katsoivat parhaaksi kadota näkyvistä. Yksi lensi vinosti ylitseni, kuin katsoakseen mikä siellä puuskuttaa.

Tiesin, että ennen pitkää löytäisin tuttuun kohtaan metsää, mutta aikaa siihen saattaisi mennä ja jalat kastua vielä enemmän. Kuinka ollakaan, teerien kadottua löysinkin melko pian suon reunan ja metsäpolun. Kaikki kävi hyvin, mutta sain aavistuksen, millaista on olla hieman eksyksissä.

Retken päätteeksi menin kuin meninkin alkuperäiseen retkikohteeseeni, salaisen suolammen rannalle juomaan aamukahvit. Ja kyllä se maistuikin, olin toista tuntia rämpinyt suolla teerien perässä. Suolammen seesteisyys  kruunasi kahvihetkeni.























Joskus pieni rehkiminen kannattaa, nyt tiedän teerien soidinpaikan ja suota olen tutkinut rämpimällä eri näkökulmista.....=)


9 kommenttia:

  1. Upeita suokuvia! Luonnon aarteet ovat loputtomat sille, joka kulkee, näkee ja kuulee.
    Hyvää pääsiäistä sinulle!

    VastaaPoista
  2. Luonnossa on juuri ihanaa se, kun ei voi tietää, mitä tulee vastaan. Joskus löytyy se, mitä etsii, toisinaan ei. Onneksi kaiken voi tallentaa muistikuvina, vaikka valokuvia ei synnykään.

    VastaaPoista
  3. Kuvissasi sielu lepää. Tämän blogin nimi voisi yhtä hyvin olla Mielenrauhaa, sillä sitä täältä käyn hakemassa, rauhaa ja mielihyvää.

    En tykkää niinkään itse lähteä luontoon rämpimään, mutta katson ja kuulen mielelläni muitten retkistä;)

    VastaaPoista
  4. Kiitos Ellinoora. Näin juuri, luonto on loputon aarrearkku. Hyvää pääsiäistä myös sinulle!

    Ute Lias,luonnon yllätyksellisyys teki tästä suoretkestäkin pienen seikkailun...=) Se jää mieleeni ikuisesti.

    Kiitos Virpi kauniista sanoistasi, mielenrauhaa olisikin hyvä nimi. Sitä luonnosta saan reissuillani paljon ja olen siitä onnellinen. Yllätin itsenikin suolla rämpimällä, joskus kiva koetella omia rajojaan....=))

    VastaaPoista
  5. Rauha kuvastuu kuvista, ja lintujen äänet ovat parasta musiikkia.

    VastaaPoista
  6. Löysit siis toisen, vielä salaisemman suolammen.

    VastaaPoista
  7. Sussi, teeren äänet olivat tosi kivoja kuunnella ja suolla mukava lompsia.

    Pekka, käyn usealla suolammella, tuo ehkä salaisin.

    VastaaPoista
  8. Vau, olipa sinulla hieno retki. Kuvat ovat aivan mielettömän hienoja. Nuo valot puiden lomassa ja miten hieno veden pinta olikaan tuona retkipäivänä...

    Hyvä, ettet eksynyt, muistelen, että olet joskus aiemmin jäänyt suohon jalastasi kiinni. Olepas nyt varovainen siellä ;-)

    VastaaPoista
  9. Birgitta, se oli hieno retki minunkin mielestäni, sopivasti seikkailua ja uuden löytämistä, fyysistä rasitusta ja mielenrauhaa.

    Valot puiden lomassa pysäyttivät minut, vaikka olin sillä hetkellä pikkuisen eksyksissä......=) Mutta silloinhan itse asiassa juuri kannattaakin pysähtyä rauhoittumaan eikä hötkyillä. Olen varovainen, aina sitä on pienistä pälkähistä selvitty ennemmin tai myöhemmin, kiitos huolenpidostasi....=)

    VastaaPoista

Mielenkiinnolla luen ajatuksiasi, kiitos!