sunnuntai 1. kesäkuuta 2014

Piilotteleva vehka ja raateniemi

Päiväpatikalla läksin kulkemaan tutun järven ympäri menevää polkua ensimmäistä kertaa. Se oli kiinnostavaa, maisema näytti aivan erilaiselta polkua pitkin mennessä.























Polun varrella näin rantakasvien takana piilottelevan upean vehkan. Se oli ainut kukkiva yksilö matkan varrella.











Yllättäen ranta laajeni pieneksi niemenkärjeksi ja sinne vei oma polkunsa. Seikkailunhaluisena menin tottakai katsomaan, mitä niemessä on. Ja sieltäpä löytyi kukkivia raatteita, joita pääsin ensimmäistä kertaa katsomaan niin läheltä.




































Ihastuin raatteen kukkaan, mutta toki pieni juolukan kukkakin sai minut kumartumaan maanrajaan.












Olin innoissani uudesta polusta.  Tuttu maasto näytti uusia puolia itsestään. Pieni korento osui silmään siinä näkymiä ihaillessani.










Tämäkin pieni kaunokainen, suokukka  sai osansa huomiostani.










Loppumatkasta näin tutut vaivaiskoivut.










Näillä eväin kohti arkea, mukavaa viikon alkua.


11 kommenttia:

  1. Raatteen kukka on kauneimmillaan tuossa kun kukinnon yläosassa on avautumattomia punaisia nuppuja ja alaosan kukinnot ovat avautuneet. Suon kaunotar ehdottomasti.

    VastaaPoista
  2. Seita, olen samaa mieltä. Muistan, että sinulla on ollut aivan upeita kuvia raatteesta ja olinkin innoissani, kun pääsin katsomaan kukkaa ekaa kertaa ihan läheltä luonnossa.

    VastaaPoista
  3. Onpa upea korento, tadokkaasti lajikehittynyt.

    VastaaPoista
  4. raatteen kukkaa en ole aikaisemmin nähnytkään, herkkä ja runsas yhtä aikaa.

    VastaaPoista
  5. Kiitos Katja!

    Susanna, luonto on ihana...=)

    Pekka, korento on kuin pienoishelikopteri, niin sen aina ajattelen...=)

    Sussi, minäkin näen sen herkkänä, varsinkin lähikuvassa.

    VastaaPoista
  6. Olisin niin iloinen kun löytöisin tuon raatteen kukan, se jotenkin kiehtoo erityisesti!
    Hienoja tunnelmia kuvissasi!
    Mukavaa alkanutta kesäkuuta!

    VastaaPoista
  7. Vikki, rannoiltahan raatteen voi löytää, onnea etsintään! Kukka on tosi kaunis, minullekin aika uusi tuttavuus. Kiitos sanoistasi Vikki ja suloista kesäkuun jatkoa sinulle...=)

    VastaaPoista
  8. Raate on valloittava. Elin monta kesää sen kaverina eli polkuni kulki siellä, missä sitäkin kasvoi.

    VastaaPoista
  9. Ulla, kiitos kommentistasi! Raate on todella kaunis, minä näin sen näin läheltä ensi kertaa ja ihastuin. Sinun reittisi ovat olleet mielenkiintoisia, kun ne ovat olleet raatteen kasvupaikoilla.

    VastaaPoista

Mielenkiinnolla luen ajatuksiasi, kiitos!