tiistai 6. tammikuuta 2015

Loppiaistulilla

Ennen auringonnousua liikkeellä täydenkuun valossa sinisessä hetkessä, siinä kylmän kauniin pakkasaamun loppiaisretken alku. Kuu mollotti suurena ja keltaisena valaisten retkeä. Otsalamppu sai olla repussa, silmä tottui hämärään nopeasti. Pikkukoskella kosken pauhu muuten hiljaisessa aamussa teki vaikutuksen, höyry nousi veden pinnasta leijaillen.


















Pieni matka Pikkukoskelta Vuohenpääkoskelle sujui joutuisasti lumen narskuessa kengissä. Vuohenpääkoskella tein tulet ennen auringonnousua.









Aurinko alkoi hiljalleen valaista maisemaa. Nautin kahvikuppostani pienellä porontaljanpalalla istuen. Olipa retkeni kuinka lyhyt tahansa, keitän kahvit matkaan mukaan, koska se maistuu ulkona niin hyvältä.





























Metsäjänis pinkaisi pakoon minua ja siinä samassa näin puukiipiijän ihan lähelläni puunrungolla. Eikä aikaakaan, kun toinenkin puukiipijä vilahti näköpiiriini. Kameran akku oli pakkasessa loppunut, mutta eipä se haitannut. Oli mukavaa katsella lintujen ravinnonetsintää parin metrin päästä aamuisessa talviluonnossa.







Rauhaisaa loppiaista.

10 kommenttia:

  1. kauniit ja rauhoittavat maisemat!

    VastaaPoista

  2. Liikkuva vesi tuntuu oudolta muuten kylmässä ja jäätyneessä ympäristössä. Vielä virtaa ja lupaa liikkeen ja elämän jatkuvan.

    VastaaPoista
  3. Kauniita kuvia. Voi kun alkokin tekeen mieli nuotiolle makkaranpaistoon :)

    VastaaPoista
  4. Mukava loppiaisretki ja tapa lähteä anivarhain liikkeelle. Hyvinkö tarkenit? Tunnelmaan ainakin pääsit kuunnellen lumennarsketta, tuijotellen nuotioon ja hörppien kahvia.
    Oma retkeni tyrehtyi pakkasmittarin lukemia katsoen, -34 ja vähän päälle, siirryin takaisin sänkyyn.

    VastaaPoista
  5. Miten ne eväät maistuvatkaan niin hyvältä ulkona!
    Mukavan reissun teit!

    VastaaPoista
  6. Kaunista huurremaisemaa on ollut sielläkin päin. Ja tulilla istuminen on aina rauhoittavaa.

    VastaaPoista
  7. Todella kauniit kuvat ihanasta aamuretkestä. Tuo sininen hetki ennen auringonnousua on lumoava. Ja liikkuva vesi... hienosti kuvattu retki. Kiitos kun jaoit kauniit maisemat.

    VastaaPoista
  8. Sussi, kiitos!

    Pekka, niin näyttää. Ja elämä jatkuu, hyvä niin.

    Kirsti, kiitos. Kyllä aina pitää päästä tulille ja notskimakkaralle.

    Aimarii, tarkenin hyvin, pakkasta oli siinä 15 korvilla. Teillä onkin huimat pakkaslukemat, siinä lämmin peti kutsuu ymmärrettävästi!

    Vikki, totta. Eikä retkieväitä juuri koskaan tarvitse kantaa takaisin kotiin, aina ne tulee syötyä...=)

    Seita, huurre tuli hetkeksi tänne, nyt on taas lumet sulaneet lähes tyystin. Mutta huomiseksi on luvassa lumipyryä ja uutta lunta 10-15 cm.

    Ame Amebadonna, kiitos. Vielä kun joskus oppisin kuvaamaan pimeällä, tälläkin retkellä kuu oli niin suuri ja keltainen ja matalalla, sen kun saisi oikeanlaisena kuvaan. Sininen hetki on taianomainen, siihen ei kyllästy koskaan.

    VastaaPoista
  9. Nuo ulkotulesi ja kahvihetkesi saavat aina hyvälle tuulelle.

    Huomaan olevani aivan liian laiska, kun en saa aikaiseksi lähteä samanlaisille retkille. Onneksi sinä laitat näitä upeita retkikuvia tänne blogiisi, jotta me liikaa sisällä olevatkin pääsemme nauttimaan tunnelmakuvista =)

    VastaaPoista
  10. Birgitta, mukava kuulla, että kuvani saavat sinut hyvälle tuulelle.....=) Sama vaikutus minuun on sinun ihanilla ja persoonaasi kuvaavilla blogipostauksillasi. Ja osaan minäkin laiskotella, tänäänkin olen ottanut niin lunkisti että oksat pois....=)

    VastaaPoista

Mielenkiinnolla luen ajatuksiasi, kiitos!