lauantai 31. tammikuuta 2015

Nukarinkoskella

Aurinko on pysynyt pilviverhon takana mahdottoman pitkään, mutta sisäinen aurinko antaa uskoa parempaan. Nukarinkoski pilvisenäkin  aamupäivänä on kaunis ja kävelen jokivarren pitkospuilla hyvillä mielin. Koski pauhaa ja väriskaala on suppea. Kosken elämänvoima tekee jälleen vaikutuksen hitaaseen kulkijaan.
















Edes auringonpaisteen puuttuminen ei masenna, iloni pursuaa sisältä päin. Monet asiat etenevät vihdoin, vaikka kipu on edelleen lähes päivittäinen seuralainen. Tuntuu kuitenkin, että tästä selvitään ja paljon on elämä suonut ihania yllätyksiäkin. Elämän virta vie eteenpäin, se ei pysähdy kuten ei koskenkaan virtaus.
























Elämä jaksaa yllättää, paljon murhetta ja huolta jää taka-alalle valon ja ilon kantaessa niihin heittäytyvää.

Voimauttavaa viikonloppua ystävät. Nautitaan luonnosta ja elämästä ja kaikesta hyvästä, mitä se meille suo.

10 kommenttia:

  1. Mietin usein, että onkohan se virtaavan veden ääni ja liike, mikä houkuttelee talvella hakeutumaan kosken rannalle. Kun muuten on hiljaista ja pysähtynyttä.

    VastaaPoista
  2. Elämän virta. Koski on myllerrystä virran juoksussa, siellä on kivia ja vaarallisia pyörteitä. Virta pauhaa, se ei anna minkään estää kulkuaan... ja sen jälkeen tulee suvanto ja rauhallisuus.
    Näillä ajatuksilla istuin itse kosken partaalla monet kerrat pari vuotta sitten.
    Nukarinkoski on kaunis rauhoittava koski.

    VastaaPoista
  3. Upeita kuvia matkaltasi. Toivottavasti särky poistuu.

    Ilon täyteistä viikonlopun jatkoa sinulle =)

    VastaaPoista
  4. elämän virta... Suomalaisessa mytologiassa vedellä on merkittävä osa

    VastaaPoista
  5. Nukarinkoski on kaunis ja jotenkin levollinen paikka. Kauniit kuvat!

    Jaksamista ja parempaa oloa sinulle!

    VastaaPoista
  6. Niin, ihana voimaannuttava luonto!

    VastaaPoista
  7. Ihania kuvia, ei haittaa vaikka aurinkoa ei näykkään. Liikkuva vesi on ihana elementti. Ihana kuulla että positiiviset asiat vie voiton. Toivottavasti pääset vielä kivuista eroon! Mukavaa alkavaa viikkoa.

    VastaaPoista
  8. Eipä ole aurinkoa näkynyt. Kyllä sitä jo kaipaa.
    Huomaan, miten usein reittisi vie joelle ja koskelle. Veden ääni on musiikkien aatelia ja luonnossa liikkuessaan unohtuu arki. Hetki on juhlaa, josta nauttii.
    Kuvissasi on samaa tunnelmaa, mitä itse kuvasin tänään hiihtäessäni tammukkaojan rannoilla. Vesi sielläkin ojassa solisi.

    VastaaPoista
  9. Seita, saattaa olla. Kosket vetävät puoleensa niitä katsomaan.

    Pekka, totta. Kuulostaa hauskalta.

    Tuula, kauniita sanoja. Koskessa näkee samoja elementtejä kuin elämässä, siksikin se kai kiehtoo kulkijaa. Se todella rauhoittaa, kun elämässä on vaikeita hetkiä ja paljon pohdittavaa.

    Birgitta, kiitos. Särkyäkin on monenlaista, ovat mokomat tulleet liian tutuksi. Kivuttomista hetkistä nauttii nyt todella. Iloakin toki löytyy ja siitä onkin otettava kaikki irti.

    Sussi, näin varmasti on. Vesi on elämä ja tärkeä.

    Susanna, kiitos. Nukarinkoski rauhoittaa, vaikka pauhaa aika lailla.

    Pirjo, näin juuri!

    Ame Amebadonna, kiitos. Olen sitkeää sorttia enkä halua antaa periksi, vaikka välillä tulee naristua olosta. Elämä voittaa kumminkin....=)

    Aimarii, onpa hyvin sanottu. Noin se juurikin on. Nyt kun liikkumiskyky on rajoittunut, kaikki luonnossa liikkuminen tuntuu ylellisyydeltä.

    VastaaPoista

Mielenkiinnolla luen ajatuksiasi, kiitos!