tiistai 8. syyskuuta 2015

Romevaaran laella

Sääennuste oli luvannut poutapäivää ja auringonpilkahduksiakin, joten suuntasin kohti Romevaaraa. Luvassa oli haastavaa nousua jyrkkää vaaran rinnettä ylös ja alas. Ruska on vasta aluillaan, vielä oli maisteltavana mustikoita polun varrella.

Hitaasti edeten saavutin vaaran laen, jossa kasvoi puustoa ja maata peitti siellä täällä lohkareikko. Suomen eteläisin tunturi, Iso-Syöte häämöttää taustalla. Pilvet ja utu peittivät  maisemaa, jospa tuuli puhaltaisi ne pois sillä aikaa, kun kierrän vaaran lakea.














Kuin punamullalla maalattuna kallio hehkui punaväriä, sammalhan se.
















Vaaran laella oli pieni pätkä pitkoksiakin.











Tuuli pyöritti hiuksia silmille. Laelle oli rakennettu pöytäryhmä, mutta valitsin kahvipaikaksi kallion, josta oli parempi näköala luoteeseen. Aurinkoa ei näkynyt, päinvastoin. Se ei minua haitannut, olin niin onnellinen päästyäni näillä nivelillä edes kipuamaan Romevaaralle. Oikealla tummana Iso-Syöte, vasemmalla ilmeisesti Ahmavaara.















Taivas vain tummeni, näinköhön saisin viettää Romevaaran huippuhetkeni sateessa. Tuulikin enteili sadetta.































Jossain paistaa aina aurinko.
















Hiljakseen laskeuduin Romevaaralta alas ja kipusin takaisin Iso-Syötteelle. Sadetta ei tullut eikä aurinkoakaan, mutta tuli hyvä mieli. Ja onnellinen olo.

24 kommenttia:

  1. Jyhkeitä maisemia, joita laskeutuva harmaa taivas pehmentää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Harmaa taivaskin on kaunis ja harmaa väri noin muutenkin.

      Poista
  2. Jännä tuo punainen sammal. Pitkospuut ovat aina jotenkin sykähdyttävät, ne houkuttelevat kulkemaan ja ovat kauniitkin. Upeat maisemat olet nähnyt. Joskus tekee hyvää nähdä kauas ja ponnistella ylös.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaukaa punainen sammal näytti aivan kallioon maalatulta, yllätyin kun tajusin sen olevankin sammalta. Niin totta tuo, mitä viimeisessä lauseessa toteat.

      Poista
  3. Noissa maisemissa en ole koskaan ollut, mukava nähdä!
    Hauskasti samma on koristellut kiven pinnan, ilonpilkku!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vikki, minäkin Syötteellä ensi kertaa. Täytyyhän Suomen eteläisin tunturi kivuta ylös edes kerran elämässään ;)

      Poista
  4. Vaaran maisemat niin kauniit, tummine pilvineen. Kolmanneksi viimeinen lemppari näistä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Marliska minäkin pidän vaaramaisemista, ovat tuttuja lapsuudesta. Niissä on suuruutta, joka tekee ihmiseen vaikutuksen. Kiitos Marliska :)

      Poista
  5. Hieman ailahtelevia ovat ilmat Syötteellä olleet viime päivinä. Pitemmässä varvikossa värikkyyttä on vielä vähän, mutta ylempänä vaaroilla enemmän.
    Oletko käynyt muilla vaaroilla Romevaaran ja itse Iso-Syötteen lisäksi? Minulle nämä ovat rakkaita paikkoja ja toivon, että sinäkin nautit Syötteen maisemista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minua eivät vaihtelevat säät harmita, luonto on joka säällä kiinnostava. Ahmakalliolle piti kiipeämäni, mutta tällä hetkellä nivelrikko on sen verran ärhäkkä, etten uskaltanut sinne lähteä. Piti tyytyä hieman lyhempiin patikoihin ja kiipeilyihin, Pyhitykselle kipusin.

      Syötteen maisemista pidän kovasti, ymmärrän hyvin että seutu on sinulle rakasta.

      Poista
    2. Löysivätkö kuukkelit Pyhityksellä sinut? Siellä niitä itse olen varmimmin tavannut, jos jätän laskuista lintulaudat.

      Poista
    3. Näin kuukkelit vilaukselta autosta käsin ajaessani hiekkatietä Pyhitykselle. Pyhityksellä ne eivät minua löytäneet, vaikka rapistelin eväspussia kovasti :)

      Poista
  6. Tässä se tärkeä pointti: "jossakin paistaa aina aurinko". Jos ei näköpiirissä niin varmasti ainakin pilvien yläpuolisessa. Aina valoa ei näe siitä, missä juuri nyt on, mutta hyvä on muistaa, että se on. .

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ellinoora, korkealta näki konkreettisesti, että jossakin se paistaa. Pätee symbolisemminkin tuo, että valo on olemassa. Lämmin kiitos Ellinoora ajatuksistasi.

      Poista
  7. Sinulla on ihanan kuvaileva kerronta! Saa lukijan tuntemaan kuin olisi itse paikalla!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Iloinen Kulkuri kommentistasi :) Mukava kuulla, että saan välittymään tunnelmia retkeltäni, siihen pyrinkin.

      Poista
  8. Hienosti korostavat tunturien ja vaarojen muotoa nuo tummat pilvet ja kirkas taivas tunturine ja pilven välissä. Upeaa kävelymaastoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Seita, huomasin saman noista pilvistä ja vaaroista. Upeaa on maasto ja saa reisilihaksetkin kunnolla töitä rinteitä kivutessa.

      Poista
  9. Vähän jo ruskan sävyjä. Ihanaa nähdä näitä maisemia kuvien kautta:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sussi, myöhemmin näin yhä enenevässä määrin ruskan sävyjä, mikä ilahdutti kyllä kovasti. On se niin kaunista aikaa pohjoisessa.

      Poista
  10. Vau mitä maisemia! Hienolta näytti tuo auringon valaisema maa ja alkava ruska. Tuollaista punaisena loimuavaa sammalta en ole koskaan nähnyt, olipa upea!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Birgitta, kyllä kelpasi mun tuolla patikoida :) Ruska vahvistui siellä päivä päivältä ja alkoi hehkua juuri kun piti lähteä kotiin päin.

      Poista
  11. Upea punainen sammal, todella kiehtova. Komeat ovat myös maisemat tummanpuhuvaa taivasta vasten. Pohjoisen luonto on minusta parhaimmillaan juuri ruska-aikana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Päivi, tuo sammal on luonnossakin hyvin hehkuva, sitä ei voi olla näkemättä. Sadepilvet tekivät maisemasta oikeastaan näyttävänkin vaikka luulin jääväni sateeseen vaaran laelle :) Pidän myös ruska-ajasta pohjoisessa, silloin ei ole enää hyttysiä eikä mäkäräisiäkään.

      Poista

Mielenkiinnolla luen ajatuksiasi, kiitos!