lauantai 19. syyskuuta 2015

Rytivaaran torpalla

Rytivaaran kierros  on kymmenkunta kilometriä pitkä rengasreitti, joka käy Rytivaaran kruununmetsätorpan pihapiirissä. Läksin matkaan aamuvarhaisella, utu leijaili maiseman yllä.



















Reitti lähti Ukonvaaran metsäautotien varresta. Aamuinen maisema oli äänetön ja kaunis.









Saavuin hakkuuaukiolle. Kävelin hitaasti ja hiljaa.









Näin jotakin liikettä aukon parin puun takana, sieltä lähti liikkeelle kolme poroa. Jatkoin hiljakseen matkaa, koska eläimet jolkottivat toiseen suuntaan. Mutta eräs niistä pysähtyikin katsomaan suoraan minuun. Eläimen asento oli hyvin ryhdikäs ja päättäväisen näköinen, joten hidastin. Eläin otti askelia  minua kohti pää pystyssä ja pysähdyin.  Eläimen ottaessa lisäaskelia  minua kohti näin parhaaksi peruuttaa. Poro tuijotti minua monta minuuttia ja peruutin lisää ja odotin kauempana. Yrittäessäni ottaa muutaman hitaan askeleen eteenpäin poro otti jälleen  askelia minua kohti.


Tuntui aika jännittävältä, mielestäni eläin selkeästi ilmaisi, ettei halunnut minun etenevän. Seuraavasta kuvastakin tuli epätarkka, kun en ihan tiennyt mitä tulee tapahtumaan. Minua katsova poro näkyy kuvan oikeassa laidassa.









Odotettuani useita  minuutteja  eläin käänsi katseensa  ja lähti kävelemään poispäin. Hyvin hitaasti ja varovasti aloin edetä, seurasin poron liikkeitä ja se minun. Poro antoi minun ohittaa ne, mutta seurasi koko ajan katseellaan kunnes häivyin metsän suojaan.

Ehkä pääsin yllättämään eläimet tai sitten se oli kiimassa oleva uros, en tiedä. Koin kuitenkin viisaaksi väistää eläimiä, en halunnut joutua kahakkaan porojen kanssa yksin metsässä...:)

Reitti vei suon laitaa ja sitten  metsän halki saapuen Latolammen  suon laitaan.













Suon laidalla oli pieni niittysauna kiukaineen.




















Saunalta vei pitkokset keskellä suota olevalle ladolle. Siellä on aikoinaan varastoitu karjalle ruuaksi suolla kasvaneita heiniä. Istuin ladon vierustalla auringossa ja kuuntelin hiljaisuutta.
















Mieli hiljentyi yhä enemmän. Astelin hiljakseen saunalta eteenpäin syvissä aatoksissa. Rytivaaran pihapiiri ilmaantui pian näkyviin, kylmä yö oli likimain huurtanut niittyheiniä. Varjoisissa kohdissa ne olivat yhä huurteisen näköisiä.









Tutkailin rakennukset ja istahdin lopulta kaivonkannelle evästauolle. Aurinko lämmitti ja takki jouti pois päältä. Oli hiljaista. Oloni oli hyvin seesteinen, pihapiiri henki rauhaa ja kiireettömyyttä. Mietin, että siellä oli varmaan aikanaan ollut hyvä elää ja tehdä työtä. Työtä oli ollut paljon ja se oli raskasta, mutta paikan ilmapiiri oli levollinen.

Eväsrieska ja kahvi maistuivat kuin parhainkin ravintolalounas tai paremminkin. Hiljaisuudessa kuului kevyttä töminää, ihmettelin mistä se tuli. Nostin katseeni ja navetan takaa loikki poropari niityn halki kaikessa rauhassa minun mutustellessani eväitä ja hörppiessä kahvia. Nämä porot eivät välittäneet minusta tuon taivaallista.



















Rytivaarasta lähtiessä näin kuukkeliparin, ne lennähtivät hetken vierelläni kuin hyvästelläkseen minut. Kuukkeli on niin symppislintu, että sen näkeminen ilahduttaa aina.

Poroja näin vilaukselta metsässä, ne eivät piitanneet minusta. Onneksi, sillä eräskin oli aika lähellä takanani juuri kun pyllötin kontillani  puron ylittävillä pitkoksilla huuhtomassa kasvojani ja hörppäämässä vettä. Hyvän matkaa taivallettuani kivikkoista  polkua saavuin pienelle Rytilammelle, jossa oli mukava levähtää hetki. Oli liki 20 astetta lämmintä ja hikikarpalot kihosivat otsalle nousuissa.





























Rytivaaran kierros näytti monenlaista maisemaa vaaroista soihin ja mäntykankaasta kuusikkoon. Kruununmetsätorppa pihapiireineen teki minuun myös vaikutuksen. Retkellä näin yhden ihmisen, joka vaikutti nauttivan yksinäisyydestään ja seudusta yhtä paljon kuin minä. Patikka oli antoisa ja valoi minuun syvää rauhaa.

Paluumatkan poro, jonka kuvasin autosta käsin oli rauhallinen ja vain katsoi minua pää kallellaan kuin tuumien.









26 kommenttia:

  1. Kuljin tämän minulle tutun reitin mukanasi katsellen tavallaan sinun silmilläsi. Tunnistan paikat, missä olet kuvannut. Tunnen mielihyvää, kun kuvaat poroja ja kerrot kohtaamisistanne. Suokuvat lämmittävät myös mieltäni.
    En minäkään kulje niittysaunan ohi, etten piipahtaisi sisäpuolella. Siellä olen ajatellut joku kerta jopa yöpyväni.
    Rytivaaran kruununmetsätopan viimeiset asukkaat muuttivat kylille vasta v.1950, siis Rytivaara ollut asumaton vasta 65v. Olen miettinyt, miten rankkaa työtä onkaan vaatinut eläminen siellä kaukana kaikesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmasti tunnistit paikat, missä kuljin. Teillä on siellä komeita, isoja soita. Minulle tuli niittysaunasta heti mieleen, että siellä voisi yöpyä. Kyllä olisi mukava paikka levätä ja kuunnella suon elämää iltasella ja antaa unen tulla omia aikojaan.

      Raskasta on varmasti ollut Rytivaaran elämä, ei epäilystäkään siitä. On ollut kaupalle pitkä matka. Mutta siellä on ollut muut hyvät puolet, joita ei nykyään ainakaan taajamissa ja kaupungeissa aina enää löydä.

      Poista
  2. Oi mikä patikkaretki sinulla onkaan ollut! Sen rauha ja kauneus välittyy hienosti kuvistasi ja kertomastasi.
    Huomaan huokailevani hymyhuulin, luonto kaikessa ihmeellisyydessään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukava kuulla Hannah, että fiilikseni välittyvät :) Kyllä siellä minäkin taisin huokailla, oli niin tavattoman hyvä olla.

      Poista
  3. Hyvin pääsi retken tunnelmaan kuvia katsomalla. :)

    VastaaPoista
  4. Ihania nuo ajan patinoimat rakennukset, ladosta tuli mieleen elokuva "Maa on syntinen laulu", raskaimpia näkemiäni elokuvia.
    Heno reissu jälleen, luulenpa etten olisi niin rohkea että uskaltaisin tuonne yksin lähteä, vaikka nautinkin hiljaisuudesta ja yksinolosta ajoittain.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt kun sanot Vikki, niin minullekin tulee yhtymäkohtia mieleen tuosta elokuvasta. Kuljen merkittyjä reittejä, joten eksymistä ei tarvitse pelätä, toki reittimerkintöjä seuraan hyvin tarkasti ja kompassista ilmansuuntia.

      Metsän eläimet eivät pelota yleisesti ottaen, nehän aina väistävät ihmistä. Mutta järki pitää olla päässä, ettei ehdoin tahdoin mene ärsyttämään eläintä kuten nyt sitä yhtä poroa.

      Poista
  5. Mukava nähdä kuvia Rytivaaran reitiltä. Olen joskus katsellut kartasta tuota polkua, koska se on suunnitelmissani kiertää ajankohdalla "sitten joskus". Torpan rakennukset tuovat mieleen Tiilikanaution torpan pihapiirin Rautavaaralla. Yhtä eristyksissä erämaan keskellä on eletty Rytivaaralllakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Seita suosittelen Rytivaaran kierrosta, jos sielläpäin liikut. Rautavaaran reittejä olen silmäillyt, joskus liikun sielläkinpäin ja kiinnostaisi niitä seutuja tarkemmin tutkailla. Rytivaara ja lähiseutu on tosiaan erämaista ja siksi siitä pidinkin niin paljon.

      Poista
  6. Aivan ihana retkikertomus. Upeaa lukea kohtaamiestasi porojen kanssa. Olit varmasti oikeassa odottaessasi sopivaa hetkeä ohittaa tuo komean ja ryhdikkään näköinen poro.

    Kiitos tästä matkasta luonnonpariin =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Birgitta :) Otin varman päälle porojen kanssa eikä minulla koskaan niin kiire ole, etten joutaisi hetkisen odottamaan. Oli kiinnostavaa vaikkakin jännittävää seurata eläinten käyttäytymistä. Se oli vaikuttava elämys.

      Poista
  7. Upea syysretki! Tuntui kuin olisi itse ollut mukana, kun katseli kuviasi. Rauhan ja levollisuuden voi aistia. :)

    VastaaPoista
  8. Päivi, mukava kuulla, että aistit rauhan :) Sitä siellä todella oli ja sitä sieltä lähdin hakemaankin.

    VastaaPoista
  9. Kuvista välittyy niin rauhallinen tunnelma, upeaa

    VastaaPoista
  10. Katsellessa kuviasi nenäni muisti heti syksyisen suon ja metsän tuoksun. Ihanat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ninnu :) Minäkin eilen viimeksi tuoksuttelin syystuoksuja, tykkään niistä kanssa.

      Poista
  11. Kivoja kuvia: ihmisten rakentama asettuu kuin yksi-yhteen luonnon kanssa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pekka, noin voi sanoa. Ehkä se teki omalta osaltaan tunnelmasta niin tyynnyttävän.

      Poista
  12. Näin mielessäni uutisotsikon: "poro hyökkäsi ihmisen kimppuun". Jotain sillä kyllä oli mielessä : )
    Mistä sinä aina löydätkin noita upeita luontomaisemia. Kerrassaan ihania. Vanhat rakennukset nostavat kauniita muistoja mieleeni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mayo :) Poroja kannattaa joskus väistää, varsinkin kiima-aikaan. Ja nehän olivat omalla reviirillään, minä satunnainen ohikulkija.

      Luonnosta löytää kaunista katsottavaa, joskus se on pientä ja joskus suurta. Mutta aina on jotakin. Vanhat rakennukset ovat mieleeni, ne ovat rauhoittavia ja harmaa, ajan patinoima pinta harmoninen. Mukava kuulla, että mieleesi nousi kauniita muistoja.

      Poista
  13. Vau mitä maisemia siellä on ja mitkä lenkkeilytiet,tuolla nautisin olostani,aamun hiljaisuus,rentous luonnon läheisyys,niitä immeinen kaipaa :)

    VastaaPoista

Mielenkiinnolla luen ajatuksiasi, kiitos!