sunnuntai 1. marraskuuta 2015

Hetkiä Iso-Parikkaalla

Mieli paloi päästä tulistelemaan ja järvenrannalle, niinpä hakeuduin Vihdin   Iso-Parikkaalle. Aika ajoin kaipaan katsomaan järvelle hiljaisuudessa ja nyt oli sellainen hetki.

Aamu Iso-Parikkaalla oli syksyinen ja tyyni.











 

















Maisema näyttää kuvissa pilviseltä ja sinivoittoisen mollisointuiselta. Minua se siitä huolimatta voimauttaa.










Kuljin metsässä kahdeksan kilometrin lenkin syysilmaa nuuhkien ja metsän ääniä kuunnellen. Tintit touhusivat omiaan, korppi teki näyttävän ylilennon tarkastaen metsässä liikkujan. Pyy kahahti lentoon polun sivustalta.

Tein tulet ja tuijottelin vuoroin nuotioon ja vuoroin järvelle. Syviin aatoksiin en päässyt pitkäksi aikaa vaipumaan, sillä metsässä oli muitakin. Ruoka-aikaan tulipaikoille ilmaantuu tyhjän tuntuisesta maastosta usein ihmeen paljon väkeä.









Metsä antoi sen mitä tarvitsin, kuten se usein tekee. Ja ennen iltaa pilvien lomasta kajasteli jo runsaastikin valoa.

24 kommenttia:

  1. Syvä sininen on loppusyksyn kaunein väri, niin että tekee mieli usein pukeutuakkin samaan sävyyn marraskuussa, olen huomannut :) Aivan ihana tunnelma varsinkin tuossa ekassa kuvassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin kiinnitän huomiota syvään siniseen, se on niin rauhoittava väri. Tosiaan vaatteissakin sitä löytyy, huomaan nyt kun sanot...:) Kiitos Huopalintu!

      Poista
  2. Ihana. Voin kuvitella, miten rauhoittava paikka tuo on.
    Itse olin eilen puolison ja koiriemme kanssa Someron Iso-Valkeen rannalla kävelemässä. Onko sinulle tuttu? Suloisen rauhallinen sekin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ninnu, Iso-Valkee ei ole tuttu, mutta varmasti tutustumisen arvoinen. Uusia retkikohteita kaipaankin, joten kiitos vinkistä...:)

      Poista
  3. Hiljainen metsä, hiljainen ranta, omiin ajatuksiinsa vaipuminen tulistellessa on mielelle samaa, kuin akulle, joka pistetään latautumaan.
    Syksyinen maiseman tummuus ei höykkää, vaan pehmentää. Syksy on lempeä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aimarii, osut asian ytimeen sanoessasi, että maiseman tummuus ei hyökkää, vaan pehmentää. Syksyn lempeys ottaa syliinsä ja hoitaa.

      Poista
  4. Vastaukset
    1. Pekka, sitä osin sieltä läksin hakemaankin.

      Poista
  5. Sinulla on kauniita kuvia kauniissa blogissa :)

    - Ronja -

    http://valokuvauksellinen.blogspot.fi

    VastaaPoista
  6. Tuli mieleen sininen hetki, kun katseli kauniita kuviasi. :) Ihanan rauhoittava tunnelma.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta Päivi, nyt alkaa sinisiä hetkiä taas näkymään. Pidän niistä....:)

      Poista
  7. Ihan uusi paikka minulle! kaunis järvi!

    Kävin Nuuksiossa myöhään pimeän aikaan viime lauantaina (otsalampun kera). Alkumatka oli hiljaista, mutta loppupätkästä ilmaantui näkyville yösuunnistajia. Aina siellä on vilskettä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sussi, voin suositella, Iso-Parikas on kiva paikka. Hyvä kun muistutit, pimeän ajan retki pitäisikin tehdä. Aika hassua, että yölläkin suunnistetaan!

      Poista
  8. "Hiljaisuus kauneinta on, luonnonrauha niin rikkomaton"

    VastaaPoista
  9. Syksyn lehtien jälkeen kuvat ovatkin täynnä sinisiä hetkiä. Retkesi kuullosti rauhoittavalta ja ihanalta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Birgitta, sitä se oli. Sielu ja mieli nauttivat.

      Poista

Mielenkiinnolla luen ajatuksiasi, kiitos!