sunnuntai 1. toukokuuta 2016

Vappupatikka Saaren kansanpuistoon

Vappupatikan kohteena  oli  pitkään mielessä ollut Saaren kansanpuisto Tammelassa. Auringon noustessa ajoin kohti vierasta määränpäätä ja hiljaisella 2-tiellä tien sivustalla liikahtanut möhkäle sai minut jarruttamaan, peruuttamaan ja suuntaamaan kameran linssin läpi hirviaidan metsään.

Katsoin hirveä silmästä silmään hirviaidan turvalliselta puolelta, se oli metka tunne.  En ole koskaan ollut niin lähellä hirveä saati katsellut sitä silmiin. Astuessani tieltä ojanpientareelle hirvi pötki pakoon koikkelehtien.









Saaren kansanpuistossa minut vastaanotti kuikan ikiaikainen huuto Suujärveltä, se oli sykähdyttävä tervetulotoivotus. Suujärvi on harjusuppajärvi Kaukolanharjun harjualueella, joka sijoittuu Pyhäjärven ja Kuivajärven väliselle kannakselle. Kuivajärven uimaranta on huikean kaunis hiekkaranta.




















Hirven näkeminen, kuikan huuto ja hiekkaranta aamulla joutsenten laulaessa sen ulapalla kertoivat, että oli kannattanut lähteä varhain patikalle. Kiersin Suppajärven reilun  4 km pitkän  reitin pitkin Raanpäänharjua ja paluumatkalla Suujärvenharjua. Lenkki on osa Hämeen ilvesreittiä, josta olen patikoinut useita pätkiä vuosien varrella.

Kuulin kävellessäni merkillistä ääntä, kuin eräänlaista puhallusta. Vasta kuullessani äänisarjan myöhemmin  oivalsin, mikä se oli. Se oli   kaulushaikaran   reviirihuuto, joka tosiaan kuulostaa siltä, kuin joku puhaltaisi tyhjään pulloon. Havainto oli elämäni ensimmäinen  ja se kruunasi vappupatikan.




















Harjujen läpi kulkee vanha tukkien ylivetouoma.









Suppajärvi houkutti uimaan, mutta uikkarin puuttuessa en kehdannut mennä järveen. Varhaisesta aamusta huolimatta maastossa oli muitakin.










Veden pinnan alla näkyi jo uutta hennon vihreää kasvustoa, ehkäpä lumpeen lehtien alkuja.





















Tien toisella puolella on Kaukolanharjun näkötorni, mutta se aukeaa vasta kesäkuussa. Kiipesin kyllä katsomaan maisemia tornin juurelta. Siellä on myös Edelfeltin muistokivi.




















Kotimatkalla oli vielä energiaa jäjellä ja poikkesin tekemään tulet Liesjärven kansallispuiston tutulle tulipaikalle. Istuskelin tulen ääressä ja mietiskelin elämää. Kuin loppukaneettina sykähdyttävälle vappupatikalle kuikka lipui ohi melko läheltä.




















Mukavaa toukokuuta.

16 kommenttia:

  1. Todella hienoja kuvia!
    Mukavaa illan jatkoa!

    VastaaPoista
  2. Oi, kun sinulla on ollut hieno retki. Hyvää alkavaa viikkoa. Nautitaan keväästä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli kyllä ihana reissu. Kiitos paljon, nautitaan :)

      Poista
  3. Ohhoh mikä retki. Aivan huikeita maisemia. Ja mitä havaintoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maisemat olivat komeat ja tuo ranta teki vaikutuksen myös. Ja se kaulushaikaran ääni - se oli aivan huippujuttu!

      Poista
  4. Onpa ollut hieno retki. Upeat maisemat. Tyyni järvenpinta saa kaipaamaan kotikulmia ja kajakkiani. Ehkä jo ensi viikolla..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä oli mieleenpainuva retki. Se teki hyvää, sillä elämässä on ollut suuria käänteitä viime aikoina. Luonto parantaa .

      Hyviä melontahetkiä Seita.

      Poista
  5. On maisemat ja retkitunnelmat kohillaan. Minä odotan myös lumettomia polkuja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä oli kohillaan, tuollaisia retkiä tekisi mielellään usein. Hitsi, kun työkin häiritsee luontoilua.

      Kevään odotusta ja kivoja kevätretkiä sinulle, kyllä se kevät tulee kohtapuoleen teillekin.

      Poista
  6. Niin tyyntä ja kaunista, ja hienoja elämyksiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä oli elämyksiä, jäivät voimakkaina mieleen.

      Poista
  7. Ihanalta kuulostava ja näyttävä retki! Olen useasti miettinyt retkeä tuonne, selvästi pitäisi käydä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sussi, sitä se todella oli. Suosittelen menemään, upea paikka kertakaikkiaan.

      Poista

Mielenkiinnolla luen ajatuksiasi, kiitos!