torstai 23. kesäkuuta 2016

Isosuolla

Jo lähtiessäni  matkaan tiesin kastuvani täysin, vettä satoi reippaasti. Se ei estänyt intoani lähteä suolle, sää on vain asennekysymys.
































Karpalo kukki valtoimenaan suon reunalla ja lakassa jo raakileet punoittivat hiukan. Kesä on edennyt vauhdilla. Polku vei suon reunamien kautta suurelle tulipaikalle ja veden tihuutuksesta huolimatta halusin kokeilla tulien tekemistä. Hyvien puiden ansiosta tuli syttyi palamaan yhdellä tikulla pienestä sateesta sammumatta. Olin läpimärkä hiuksia myöten ja istuin katokseen katsomaan taivasalla olevaa nuotiotulta.

















Nautin retkieväät sateelta suojassa, viikottainen sydäntäni ja verisuoniani hoitava makrilliannos maistui hyvälle. Kyytipoikana salaattia, ruisleipää ja palanpainikkeeksi vettä ja nisukahvit.





















Evästauon jälkeen paluumatkalle omia jälkiä pitkin. Edelleen sateli vettä, mutta mieleni oli hyvä ja valoisa.

Paluumatkalla poikkesin mäennyppylän pienellä tulipaikalla. Vettä sataa lotkotti niin reippaasti, että päätin hetkeksi istahtaa pikkuisen halkosuojan suulle sateensuojaan. Vihreä metsä oli raikas ja halkosuoja passeli paikka levähtää istuen. Siinä istuessa sadekin hiljeni.





















Kuten niin monesti ennenkin, retken ylimääräisellä osuudella tai hiljaa paikallaan istuessa näin yhtäkkiä edessäni ruohon seassa jotain mitä en ollut osannut odottaa.  Heinikon seassa pilkotti jotain punertavaa ja kaunista, ilmeisesti pikkutalvikki.
























Tihuutuksesta huolimatta hyttysiä parveili ympärillä kiitettävästi. Yksi oli eksynyt kuvaankin huomaamatta.
















Hieman myöhemmin  silmä löysi polunreunan heinikosta samantyyppisiä, mutta valkoisempia nuppuja talvikissa.










Hyttysarmeijasta lannistumatta paneuduin maahan vatsalleni kuvaamaan vanamon peittämää notkelmaa. Maassa oli mukava katsella satumaista vanamometsää. Hahmotan aina vanamon kukan vaaleanpunaiseen juhlamekkoon pukeutuneeksi keijuksi.






















Kotiin palattuani olin märkä reppua myöten, mutta levollisella ja hyvällä mielellä. Kuinkas muuten, olinhan ollut satumaisessa metsässä suon laitamilla.

Kaunista ja ihanaa mittumaaria sinulle!

16 kommenttia:

  1. Kiitos kauniista kuvista ja kertomuksesta. Tuli ihan ikävä metsässä olemista. Remontin kanssa on ollut niin kiire, ettei ole luonnosta päässyt nauttimaan. Ei vesisade haittaa, jos ei "akkasia" niskaan tipu. Hyttysten kanssa tulee ihan hepuli! Niitä on remontti talon pihassa paljon. Iho on punaisia paukamia täynnä. Mutta, kyllä metsässä on ihanaa! Oikein hyvää juhannusta sinulle;-))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, että viihdyit kertomuksessa mukana :) Remontin valmistuttua pääset taas luontoon enemmän ja onhan se ihanaa saada remontti muutenkin valmiiksi. Hyttysiä on paljon ja mullakin kintuissa punaisia isoja paukamia...Suomen kesää se.

      Kiitos juhannuksen toivotuksista!

      Poista
  2. Moi. Olet tehnyt mahtavan retken. Upean näköinen paikka.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moi, kiva paikka tuo ja sopivan rauhallinen. Harvoin siellä immeisiä liikkuu, sateella nyt varsinkaan :)

      Poista
  3. Sateessa metsä näyttää kauniilta. Puiden rungot ovat värikylläisempiä. Ihanat talvikit ja vanamot.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sateinen metsä on erilainen, tietyt värit kyllä hehkuvat eri lailla. Suloisia nuo pienet kukkaset, niitä ihailen vuosi vuoden jälkeen.

      Poista
  4. Vau, keijujen matkassa kauniissa metsäretkellä. Eihän se sade haittaa, kun välineet on oikeat. Ja joskus on oikein mukavaakin hipsutella kesäsateessa vaikka kastuisikin läpimäräksi.

    OIkein hyvää juhannusta sinulle =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Keijujen ja hyttysteen juu :) Ei sade haitannut ja kun oli lämmin ilmakin, oli pikemminkin hiki otsalla. Oli kiva mennä kotiin retken jälkeen ja nautiskella kuivista vaatteista.

      Suloista juhannusta sinullekin Birgitta!

      Poista
  5. Sää on todellakin vain asennekysymys. Ihania hetkiä talletettuna täällä blogissasi jälleen. Kesäsateessa on jotakin taianomaista, tykkään.

    Suloista mittumaaria!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kesäsade on monesti lämmin ja siksikin ei haittaa, vaikka kastuu läpeensä. Äärisäät kiinnostavat mua, ne antavat erilaisia elämyksiä kuin normisäät.

      Kiitos Hannah!

      Poista
  6. Tulee aina mieleen oma nuoruus, kun vaeltelin metsissä säästä riippumatta. Se oli pakopaikka, kun asuin vielä kotona ja tuntui, että aina oli väkeä ympärillä. Helppo samaistua tunnelmiisi.

    VastaaPoista
  7. Mayo, metsä on joskus mullekin pakopaikka ja joskus jotain muuta. Mutta ihanaa on se, että metsä ottaa kulkijan aina vastaan avosylin.

    Metsässä on hyvä hengittää, konkreettisestikin.

    VastaaPoista
  8. Sulla on hyvä retkeilymieli. Ei sää tee retkestä onnistunutta tai epäonnistunutta, kyllä se on jossain muualla. Kuvaamasi retki on helmi, jää niin paljon "käteen". Sateen ropina, puiden huokailut tai syvä hiljaisuus, ne ovat nannaa mielelle ja voi miten mieli saa aimo annoksen eliksiiriä.
    Vanamoita minäkin olen kuvannut maassa ryömimällä ja keijut tulevat mieleen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu on retkimieltä ja sateella on luonnossa yleensä mukavan rauhaisaa, kun moni ei sinne sateella tule. Hakeudun mielellään paikkoihin, missä ei muita niin liiku.

      Olo oli kotiin mentyä mitä parhain. Nytkin suunnittelen huomiselle retkeä, vaikka tulossa on sadepäivä.

      Vanamot ovat niin suloisia, keijuja vaaleanpunaisissa juhlakoltuissaan.

      Poista

Mielenkiinnolla luen ajatuksiasi, kiitos!