lauantai 20. elokuuta 2016

Seitsemän veljeksen jäljillä

Patikoin  Seitsemän veljeksen vaellusreitistä  osuuksia pätkissä jo syksyltä tuoksuvassa maastossa. Reitti on luokiteltu vaativaksi korkeuserojen ja epätasaisen maaston takia. Reittini alkupisteenä Herunen Nurmijärvellä, josta polku vei hiekkakuopan reunalta sammaleiseen, hämyiseen kuusimetsään kohti Kupurinnummea.


















 














 














Reitin varrella oli yllättävä varoitusmerkki. Alemmassa  kuvassa näkyy syy merkkiin, sen takana ollut hiekkarinne.



















Reitti nousi Lapinmäelle, jonne kuuleman mukaan on haudattu lapinakka poikineen. Mäellä on muinaishautoja, mutta korkea kasvillisuus peitti tienoon enkä lähtenyt hautoja etsimään.






 






Lapinmäen jälkeen alkoi patikan  kivoin osuus, pitkospuupolku suuren Petkelsuon laitaa pitkin. Petkelsuo on kermikeidassuo, jossa suon keskusta on  reunoja korkeammalla. Suon jälkeen ohitetaan Saareksenmäki ja kuljetaan hetki hiekkatietä pitkin Kytäjäntien ylitykseen. Reitti jatkuu peltojen läpi kohti Hopeavuorta. Istahdin pellon laitaan katselemaan ja kuuntelemaan kurkiparin huutoja.
































Näsiän helakanpunaiset marjat loistivat hämärän metsän siimeksessä.



















Polku oli tuossa saniaisten keskellä. Päätin patikkani Urosuon ohitukseen polun saapuessa Usminjärventielle. Reitti jatkuu siitä vielä Hyvinkään Sveitsiin Usmin ulkoilualueen läpi.












Reitti kulki monenlaisessa maastossa. Matkalla oli nummea, kuusimetsää, suota, peltoa, hakkuuaukiota, hiekkatietä ja nuorta vesaikkoa. Reittimerkintöinä sinipäätyiset tolpat, joita oli reitin varrella kiitettävästi. Patikkaani ilahduttivat useat pikkuiset sammakot, närhen krääkäisyt, pussillinen kanttarelleja ja kolmen punarinnan tepastelu polun vieren puussa.  Sekä maistiaiset kypsyvästä puolukasta ja vielä makoisat mustikat.

Syksyisessä luonnossa on hyvä liikkua, tekee hyvää niin sielulle kuin ruumiille. Antoisia syyspäiviä ystävät.

sunnuntai 14. elokuuta 2016

Hetkiä kesässä

Ennen ajatusten suuntaamista syksyyn muutama onnellinen hetki tästä kesästä.














































































Kesän onnellisimmat hetket olen viettänyt veden äärellä. Lampi, järvi, meri - osa sielunmaisemaani.



lauantai 6. elokuuta 2016

Pamskatan

Sattumalta olen tänä kesänä viettänyt aikaa merenrannalla sekä Porvoon lähistöllä että Porkkalassa. Porkkalanniemen kärjessä on Pamskatan, jonka silokalliot ovat upeat ja niin silkoiset paljaalle jalalle.





























Silokallioiden koloissa kukki helakasti isosappi.





















































 Otaksun, että tämä on ristikukkaisiin kuuluva merisinappi.






















Kallioilla istuskellessa huomio kiinnittyi rantavedessä uiviin hiukan alle kymmensenttisiin kaloihin. Ne kävivät aivan vedenrajan tuntumassa.




























Lämmintä elokuun viikonloppua.

lauantai 30. heinäkuuta 2016

Kesäpäivä Porkkalassa

Kuuma kesäpäivä Porkkalassa, kun ei ollut kiire minnekään. Päivä, joka jäi mieleen helteisen autereisena.










Vastaranta Viro kaukana jossain etelässä meren takana.























Merenrannalla lenteli merimetsoja, yksi istuu lämmittelemässä kalliolla joutsenperheen lipuessa ohi. Kunnon kuvaan en merimetsoa saanut, mutta oli kiva katsella itselle uutta lajia lennossa ja touhuissaan maisemassa.


















Rannalla oli kuumaa ja kuivaa ja sen näki kasvillisuudesta.




































Ruohosipulitypäs, siitä oli hyvä ottaa eväiden päälle tuoretta yrttiä.
























 


























Tuulisen kuumalta rannalta vielä kuumempaan metsään ja sen urakuvioisille kallioille.












Tammimetsän siimekseen ja kohti laituria. Täydellinen kesäpäivä.























Joutilaan kesäpäivän nautintona oli katsella verikurjenpolven kukkaa. Sen lisäksi lomapäivän ilona miettiä, lämmittäisikö saunan nyt vai vasta meripulahduksen jälkeen.