lauantai 28. kesäkuuta 2014

Minä avaan syömeni selälleen









                            Minä avaan syömeni selälleen
                            ja annan päivän paistaa,
                            minä tahdon kylpea joka veen
                            ja joka marjan maistaa.


                                 - Eino Leino- 





 












Kesä on parhaimmillaan, siitä nauttiminen vie välillä kaiken ajan ja saa viedäkin. Luonto voittaa tietokoneen......=) Satoi tai paistoi, kesä on aina kesä.

lauantai 21. kesäkuuta 2014

Aamulla varhain

Perinteiseen mittumaarin patikkaani kuuluvat usein kuikan ja käen äänet ja vanamon kukat. Niin nytkin. Juhannusmetsä on lumoava aikaisin aamulla, kun luonto on koskematon ja herkkä.


















Vanamon kukassa näen keijukaisen tanssiaismekossaan ja kengissään, kädet sivuille ojennettuna.












Karpalo hurmasi minut kukillaan.






























Lakka punastuu.












Tuntui kuin liikkuisin unessa. Tai sadussa.


















Lumpeen kukka tarjosi yllätyksen, pikkuruinen korento lepäsi kukinnolla.




















Uniset talvikinnuput.






















Satumainen mittumaarimetsä kietoi minut kauneuteensa. Tulin kukkien herkästä lumosta kylläiseksi.


sunnuntai 15. kesäkuuta 2014

Yöretki

Nähtyäni eräällä  retkellä  hirvien nuolukiviä metsässä  päätin jo silloin tehdä öisen retken toiveena nähdä hämärässä liikkellä olevia nisäkkäitä kuten hirviä. Kohteena tuttu metsä ja sen metsästystorni, josta on hyvä näkymä laajaan metsäaukkoon.

Vielä kymmenen jälkeen metsä oli  valoisa, aurinko oli laskemassa hiljalleen puiden latvojen taakse.









Kävelin hiekkatietä ja ihastelin lintujen äänten täyttämää metsää. Katseella haravoin tienpenkkoja, josko maariankämmekkä jo olisi kukassa. Ja ihme ja kumma, maariankämmekän sijaan näinkin  ihanasti tuoksuvan valkolehdokin, jota pysähdyin nuuhkimaan. Koska ajatuksena oli kuvata nisäkkäitä, makrolinssin olin jättänyt kotiin. Kumarruin nuuhkaisemaan kukkaa ja sen tuoksu on todella miellyttävä ja hienostunut.

















Tässä metsässä en valkolehdokkia ole ennen nähnyt, nyt löysin sen kasvupaikan. Olin ihastunut ja innoissani, jo tämän löydön takia kannatti tulla yöretkelle. Jatkoin eteenpäin ja ei aikaakaan, kun ojanpenkalla oli kukintansa aloittaneita maariankämmeköitä ja muutama vanamokin kukassa. Vanamon kuvat eivät onnistuneet mukana olleella linssillä ja huomasin myös olevani yöaikaan laiska menemään maanrajaan kuvaamaan......=)











Tästä tuli oikea metsän kauneimpien kukkien retki, sillä seuraavaksi jo hieman hämärtyvässä yössä tien reunassa näin ensimmäistä kertaa elämässäni kukkivia tähtitalvikkeja! Voi onnen päivää, miten ilahduinkaan niistä, vaikka kuvat eivät niin onnistuneetkaan. Olen nähnyt vain kuvia tästä pienestä ja kauniista kukasta kirjoissa ja joissakin blogeissa, mutta nyt näin sen omin silmin. Tätä kukkaa kuvaavan tulee olla hyvin nöyrä, niin matala se on ja kukka on kääntänyt kasvonsakin maahan päin.


















Perillä tornissa. Asetuin mukavasti ja kuuntelin öistä metsää.



















Ajattelin ottaa torkut auringon laskua odotellessa, mutta uni ei ihan tullut silmään. Yö oli kesän kylmin ja kaikki vaatteet olivat tarpeen. Hirviä ei näkynyt ei kuulunut. Joitain erikoisia linnunääniä kuulin. Paluumatkalle lähdin, kun kaipuu omaan sänkyyn kävi liian suureksi....=)












Öinen retki kannatti, vaikka väsymys vei minusta lopulta voiton. Hämärässä metsässä loistavat upeat kukat, erilainen tunnelma, yössä kuuluvat linnunäänet. Ja kokemus, joka jää mieleen. Ja näinhän minä loppujen lopuksi sen hirvenkin, kotimatkalla hirvi oli tulossa tielle, mutta käännähti takaisin pusikkoon autoni nähdessään. Oli tuuria matkassa, sillä muutoin olisimme varmasti törmänneet. Hirven näkeminen niin lähellä säikäytti ja olin onnellinen päästyäni turvallisesti kotiin ja omaan sänkyyn nukkumaan.

sunnuntai 8. kesäkuuta 2014

Saukkoretkestä tuli korentoretki

Niin siinä kävi. Suunnittelin ja valmistelin retken saukon pesämaille, mutta nisäkäs pysyi piilossa. Kävi juuri niin kuin Kimmo Ohtonen kertoi Erämessujen luennolla   hänellekin joskus käyneen, että suunniteltu kohde ja kuva muuttuivat aivan toiseksi. Ohtonen kertoi piirtävänsä suunnitellun kuvan etukäteen, mutta sitä itse en ole tehnyt. Mutta muut valmistelut teen usein etukäteen kuten mietin kuvauskohteen, välineet ja tarvikkeet, ajankohdan ja valon, missä haluaisin kuvata.

Matkalla saukkoseudulle pysähdyin kuvaamaan seuraavan   kauniin perhosen, kun se polun varren lehdellä niin otollisesti lepäsi. Mikä lienee laji, tunteeko joku?










Metsäpolku kapeni ja aamuvalo pilkisteli kasvien lomasta.










Pitkästä aikaa oikein rämmin, polku oli loppunut ja kasvusto tiheää. Yritin kulkea kuitenkin mahdollisimman vähin äänin, mutta luultavasti eläimet kuulivat minut. Lopulta pääsin perille suunnittelemaani paikkaan, jossa olen nähnyt saukon ja sopiva pesäpaikka on lähellä. Istahdin joen varteen kasvien sekaan ja rauhoituin paikalleni.
















Äänimaisemassa oli  käkeä, punatulkkua, telkkää, tiaisia, jotain kiireisenä laulavaa kerttusta, tiltalttia, rastaita, variksia, sepelkyyhkyn lentoonlähdön siipiääniä, jonkin yllättävän ison kalan mulahduksia joessa. Luulin jo saukon tulleen paikalle, mutta se taisi olla ison kalan hyppymolskahdus. Paikalla oli myös hyttysiä. Satoja hyttysiä.

Lopulta saukon pysyttyä näkymättömissä lähdin paluumatkalle rämpimään. Vaikka en tarttunutkaan lillukanvarsiin tiheikössä, läheltä piti. Jokin pieni hyönteinen kyllä näkyi  perä pystyssä likkukan kukassa.












Usein tulee kuvattua kauden ensimmäinen kukkiva yksilö kutakin lajia tai sitten muuten vaan kaunis näkymä. Hempeä virnakasvi sai kumartumaan maanrajaan. Mustakonnanmarjaa kukkivana ei aina huomaa, marjovana mustine marjoineen kyllä.

















Sokerina pohjalla huomasin upean korennon tiheässä kasvustossa. Sen siivissä oli erikoinen tumma läiskä, en muista tälläistä ennen nähneeni. Toivottavasti joku teistä tunnistaa sen. Housunlahkeeni olivat jo  märät yli polveen rämpimisestä märässä kasvustossa, joten sumeilematta lähdin kohti korentoa korkeiden kasvien sekaan. Se puikahti kauemmas ja lopulta kasvien sekaan maahan. Ja minä perässä, kuvahan tuosta kaunokaisesta oli saatava. Korento oli ilmeisesti vastakuoriutunut, koska päästi niin lähelle.
















Jälleen kävi näin, että suunniteltua kuvattavaa ei näkynyt, mutta yllättäen jotain muuta kaunista. Lumoava, ikiaikainen korento.

keskiviikko 4. kesäkuuta 2014

Kiireiset pörriäiset

Sunnuntaina ennätin tuttuun kulleropaikkaan tarkistamaan, josko ne kukkisivat jo. Matkalla sinne kuumalla hiekkatiellä oli kiireisiä pörriäisiä niittykukkien parissa työn touhussa.














































Suloinen nuokkuhelmikkä.












Ja löytyihän se kullerokin kukkivana.


















Busy, busy, busy!


















sunnuntai 1. kesäkuuta 2014

Piilotteleva vehka ja raateniemi

Päiväpatikalla läksin kulkemaan tutun järven ympäri menevää polkua ensimmäistä kertaa. Se oli kiinnostavaa, maisema näytti aivan erilaiselta polkua pitkin mennessä.























Polun varrella näin rantakasvien takana piilottelevan upean vehkan. Se oli ainut kukkiva yksilö matkan varrella.











Yllättäen ranta laajeni pieneksi niemenkärjeksi ja sinne vei oma polkunsa. Seikkailunhaluisena menin tottakai katsomaan, mitä niemessä on. Ja sieltäpä löytyi kukkivia raatteita, joita pääsin ensimmäistä kertaa katsomaan niin läheltä.




































Ihastuin raatteen kukkaan, mutta toki pieni juolukan kukkakin sai minut kumartumaan maanrajaan.












Olin innoissani uudesta polusta.  Tuttu maasto näytti uusia puolia itsestään. Pieni korento osui silmään siinä näkymiä ihaillessani.










Tämäkin pieni kaunokainen, suokukka  sai osansa huomiostani.










Loppumatkasta näin tutut vaivaiskoivut.










Näillä eväin kohti arkea, mukavaa viikon alkua.