perjantai 27. toukokuuta 2016

Kesäpäivä suolla

Mulle jos sanoisi "painu suolle", voisin vastata siihen "mielelläni" :) Kävinkin tutkailemassa tutulla suolla, joko lakat on kukassa ja näkyykö kyytä.

Matkalla suolle näin tämän kevään ensimmäiset metsätähdet, niitä oli metsänpohjalla runsaasti. Ihanat, pienet tähdet hieman hämyisessä metsässä.










Tämä suo reunustaa lampea ja on pääosin helppokulkuista ja vielä suhteellisen kuivaakin. Paikoitellen oli  märkiä ja upottavia kohtia ja joihinkin niistä joku oli avuliaasti laittanut paksuja oksia ja lankun sillaksi. Taiteilin pitkin riukuja kuin trapetsitaiteilija tukea pienistä näreistä kurkotellen. Tupasvillan tupsut täplittivät maisemaa.



















Lammella pesivä kuikka huuteli pariin otteeseen ja ylilennon tekevä yksinäinen kurki krääkäisi. Hiki nousi otsalle tarpoessa. Ja olihan se lakkakin avannut kukkanuppujaan, niitä pilkisteli siellä täällä sammalten seassa. Noukin kämmenellisen  himmeän tummanpunaisia, viimevuotisia karpaloita suuhuni.









Mättäitä koristivat suokukan vaaleanpunaiset, ruukkumaiset kukinnot. Se on kyllä viehko kasvi.










Tarvoin suosta lampeen kurkottavaan pikkuruiseen niemenkärkeen ja istahdin katselemaan kuikan leppoisaa uiskentelua. Kuvattavaksi se oli liian kaukana, mutta tuntui hyvältä katsella ikiaikaisen uljaan linnun lipumista kaikessa rauhassa pitkin lammen pintaa. Välillä se kurkotti sipaisemaan peräsulkiaan ja sukelsi yhtäkkiä pitkään vedenalaiseen liukuun. Aurinko lämmitti kasvoja ja suopursun nuppuiset versot tuoksuivat vahvasti.

Myös raate oli herännyt kukintaansa  varhain. Se on uskomattoman kauniskukkainen.









Päätin hikisen suoretkeni uimiseen samaisessa lammessa kuin kuikka. Vesi oli jo kesäisen lämmintä ja rantakivellä mukava kuivatella aamupäivän auringossa. Paluumatkalla tein tuttavuutta Suomen kesän pienten lentävien kanssa ja hyttysenpaukamista tuli seuraavien päivien aikana kunnioitettavan isokokoisia.

Se on kesää se.

lauantai 21. toukokuuta 2016

Kukkia jokivarressa

Kevätkesä on niin hienoa aikaa, ettei tänne blogimaailmaan meinaa ennättää niin usein. Luonto vetää puoleensa enemmän ja kävinkin jokirannassa kukkia bongailemassa. Osa niistä kukkinut jo hyväsen aikaa. Leppäkerttuja oli kovasti liikkeellä lämpimässä päivässä.










Heti alkumatkasta kuvasin mukulaleinikkiä kontillani ja sain tuta kesän ensimmäiset nokkosetkin siinä samalla.  Näin vain leinikin enkä huomannut niitä pieniä nokkosia lainkaan. Aika kipakat jäljet jäi kinttuihin nokkosten keskellä konttailusta.
















Imikän kukinta alkaa olla lopuillaan.











Ja kevätlinnunhernekin kukassa, en ollut sitä ennen tässä kohdin havainnutkaan.










Orvokkikin.















Tuomi on kukkinut jo jonkin aikaa, mutta yhä kaunis. Pihapiirissä  kasvaa tuomia ja sen tuoksu leijuu huumaavana sisään asti.











Ketunleipä on minulle rakas kasvi, ollut jo lapsuudesta asti. Sen lehtiä pitää joka kesä maistaa ja sen kukkia tiirailla lähietäisyydeltä. Pieni ja suloinen kukka on yksinkertaisuudessaan hyvin herkkä.
















Hyviä ulkoilupäiviä ystävät, nautitaan keväästä ja alkukesästä.

sunnuntai 8. toukokuuta 2016

Yhtäkkiä kesä

Kesä tuli yhdessä yössä. Lämpimimmillä paikoilla mustikka valmistautuu jo kukintaan.









Uimarannat ovat vielä tyhjiä, mutta minä menin uimaan. Vähän se varpaita kipristeli, mutta auringossa tarkeni vallan hyvin uinnin jälkeen kuivatella. Katselin vesilintujen puuhia ja nautin iltapäiväkahvit rantakivellä istuen.





























Nyt on luontoretkieni kannalta paras vuodenaika, kun luonnossa tapahtuu niin paljon. On lisäksi hurmaavaa juoda kotona aamukahveja ikkuna auki, kun vanha tuttavani satakieli on palannut naapuriksi ja laulaa heti aamusta. Voiko parempaa aamumusiikkia ollakaan.

Ihanaa päivän jatkoa sinulle.

sunnuntai 1. toukokuuta 2016

Vappupatikka Saaren kansanpuistoon

Vappupatikan kohteena  oli  pitkään mielessä ollut Saaren kansanpuisto Tammelassa. Auringon noustessa ajoin kohti vierasta määränpäätä ja hiljaisella 2-tiellä tien sivustalla liikahtanut möhkäle sai minut jarruttamaan, peruuttamaan ja suuntaamaan kameran linssin läpi hirviaidan metsään.

Katsoin hirveä silmästä silmään hirviaidan turvalliselta puolelta, se oli metka tunne.  En ole koskaan ollut niin lähellä hirveä saati katsellut sitä silmiin. Astuessani tieltä ojanpientareelle hirvi pötki pakoon koikkelehtien.









Saaren kansanpuistossa minut vastaanotti kuikan ikiaikainen huuto Suujärveltä, se oli sykähdyttävä tervetulotoivotus. Suujärvi on harjusuppajärvi Kaukolanharjun harjualueella, joka sijoittuu Pyhäjärven ja Kuivajärven väliselle kannakselle. Kuivajärven uimaranta on huikean kaunis hiekkaranta.




















Hirven näkeminen, kuikan huuto ja hiekkaranta aamulla joutsenten laulaessa sen ulapalla kertoivat, että oli kannattanut lähteä varhain patikalle. Kiersin Suppajärven reilun  4 km pitkän  reitin pitkin Raanpäänharjua ja paluumatkalla Suujärvenharjua. Lenkki on osa Hämeen ilvesreittiä, josta olen patikoinut useita pätkiä vuosien varrella.

Kuulin kävellessäni merkillistä ääntä, kuin eräänlaista puhallusta. Vasta kuullessani äänisarjan myöhemmin  oivalsin, mikä se oli. Se oli   kaulushaikaran   reviirihuuto, joka tosiaan kuulostaa siltä, kuin joku puhaltaisi tyhjään pulloon. Havainto oli elämäni ensimmäinen  ja se kruunasi vappupatikan.




















Harjujen läpi kulkee vanha tukkien ylivetouoma.









Suppajärvi houkutti uimaan, mutta uikkarin puuttuessa en kehdannut mennä järveen. Varhaisesta aamusta huolimatta maastossa oli muitakin.










Veden pinnan alla näkyi jo uutta hennon vihreää kasvustoa, ehkäpä lumpeen lehtien alkuja.





















Tien toisella puolella on Kaukolanharjun näkötorni, mutta se aukeaa vasta kesäkuussa. Kiipesin kyllä katsomaan maisemia tornin juurelta. Siellä on myös Edelfeltin muistokivi.




















Kotimatkalla oli vielä energiaa jäjellä ja poikkesin tekemään tulet Liesjärven kansallispuiston tutulle tulipaikalle. Istuskelin tulen ääressä ja mietiskelin elämää. Kuin loppukaneettina sykähdyttävälle vappupatikalle kuikka lipui ohi melko läheltä.




















Mukavaa toukokuuta.