sunnuntai 26. tammikuuta 2014

Pienen pieni saari

Järven jäällä oli helppo kävellä, lunta vain viitisen senttiä. Jotkut puut ja oksat rannassa olivat silti paksun lumikerroksen peitossa.





















Jäällä oli väkeä kuin pipoa, vaikka aurinko pysytteli pilvien takana. Läksin kiertämään järveä jäältä käsin. Järven vieraammassa päässä silmiin tuli piskuinen saari, jossa näkyi olevan rakennuskin. Askelet johtivat minut saareen.












Saaressa oli hylätyn näköinen ja rapistunut mökki. Kaikki kertoi ihanan kesäpaikan unohtuneen.







































Nousin lumen peittämälle kuistille. Ovi mökkiin ja varmaankin saunaan. Kumpikaan ovi ei ollut lukittu, nykäisin saunan oven auki. Sauna oli selvästi ollut käytössä, melko hyvät pyyhkeet roikkuivat naulassa, lauteilla oli pesuvati, ämpäri ja ihanan persoonallinen löylykauha.

Mökin ovessa oli pönkänä rikkinäinen tiili, en mennyt sisään, se tuntui tunkeilulta.
























Lauteet olivat nähneet monet löylyt, kiuas oli ihan toimivan näköinen.












Täällä on saunottu lyhdyn valossa.












Kuistillakin on lyhty.











Ehkä pienen pieni saari ja sen piskuinen mökki eivät sittenkään ole hylättyjä. Ehkä se on jonkun kesäparatiisi.


Jatkoin kierrostani järven ympäri. Pilvinenkin retkipäivä antoi ihasteltavaa ja ihmeteltävää.


















torstai 23. tammikuuta 2014

Rati riti ralla

Kylillä kauniina pakkaspäivänä.




































Ihanan hrr hrr....










Toiset ui, toiset pilkkii, hiihtää, luistelee, kävelee jäällä.......















Kyllä talvi on ihanaa!

sunnuntai 19. tammikuuta 2014

Valo

Öisen kuuretken jälkeisenä päivänä hullaannuin valosta ja lumesta. Seutu oli kuorrutettu lumella, kuvakimara kertonee tunnelmat.



















































































Upean talvisen viikonlopun kruunasi avantoon pulahtaminen. Valoisaa ja voimaannuttavaa päivää sinulle.

Kuuretkellä

Oletko koskaan ollut keskellä metsää yöllä täyskuutamolla? Jos et, suosittelen.

Halusin kokea metsän kuun loisteessa ja onhan nyt pöllöretkien aika. Suuntasin sopivaan paikkaan ja perille päästyäni huokaisin ihastuksesta. Kuu valaisi nuotiopaikkaa upeasti ohuen lumikerroksen antaessa omaa valoaan. Lumikiteet hohtivat siellä täällä, taivaalla loistivat tähdet. Otsalamppu oli tarpeeton.








Ihmetyksekseni tulipaikalla oli aavistuksenomainen, hiukan hohkaava hiillos. Joku muu oli ollut tulilla vähän ennen minua ja oli jo yli puolenyön. Tuli syttyi ilman tikkuja. Oli muuten hiljaista, vain tulen rätinä kuului yössä. Pakkasta siinä 15.








Levitin penkille huovan ja pistin pitkäkseni. Hieman unisin silmin katselin taivaalle. Orionin vyö, Otava. Yhtäkkiä tähdenlento sukelsi havupuiden latvojen taakse. Hymyilin, en ole nähnyt tähdenlentoa vuosiin ja siinä se nyt oli, upeassa öisessä metsässä silmieni edessä.








Pöllöjä ei kuulunut ei näkynyt. Mutta jotain ääntä tulen äänen takaa kuului, jonkin eläimen tuottamaa. En tunnistanut sitä, vaikka se kuului useamman kerran retken aikana.

Asetuin penkille makuulle katsomaan kuun suuntaan, se oli jo siirtynyt männynlatvojen taa. Ja sitten, ei aikaakaan, tähdenlento, pitkään kestävä, upea kaari. Ja hieman myöhemmin myös toinen. Kannatti asettua makuulle, muuten tähdenlennot olisivat jääneet huomaamatta!

Jos siis näet pimeällä, jopa syvällä metsässä, jonkun makaavan selällään, älä hämmästy. Ikuinen romantikko siinä vain ihailee tähtitaivasta ja tähdenlentoja.....

keskiviikko 15. tammikuuta 2014

Paluumatkalla nähtyä

Kiiskilammelta palatessa tuli taas katseltua pieniä kauniita metsän  pohjalla. Ei ollut kiire takaisin autolle, kun oli nautiskellut nuotiomakkarat ja kahvit taukopaikalla. Ja mitä kaikkea sitä silmiin osuikaan....

Jääriite ojissa ja kuopissa oli ihmetyksen aiheena, kuinka kaunista se onkaan ja miten sitä ja pakkasta on kaivattu.








Talven luminen pienoismaailma









Pikkuruiset jääveistokset sammalikoissa








Jääpuikot ja poimullinen jää














Sammalikon jääpisarat


















Lunta ja jäätä on odotettu kuin kuuta nousevaa. Kuinka ihmeellisiä ne ovatkaan, oli taas ihanaa könytä kuvaamassa niitä.

Railakasta pakkasviikkoa!

sunnuntai 12. tammikuuta 2014

Ripaus lunta

Kauan kaivattua lunta tipahteli vähän maahan ja suuntasin kohti Usmin-Kytäjän ulkoilualuetta. Maasto  on vaihtelevaa, on kalliota, suota ja vanhaa kuusimetsää. Alueen soita myös ennallistetaan.
























Hiljaisessa metsässä kuului vain vähän ääniä, puro siellä täällä tai aikainen lintu. Yllättävän kova ääni lähti kalliorinnettä alas syöksyvästä purosta.













Taukopaikaksi valitsin Kiiskilammen tulipaikan laavuineen. Rauhaisa sopukka Usmin metsissä on kaunis, ranta kaartuu jyrkän kallion reunustamana.
























Laavun mukavuushuone on varustettu jopa kirjalla.







Palasin samoja jälkiä takaisin ja jälleen kerran kävi niin, että silmä tavoitti samalla reitillä  ihan erilaisia näkymiä, niistä lisää myöhemmin.

Leppoisaa sunnuntaita.