lauantai 31. toukokuuta 2014

Jokin ikkuna avautuu


Ruusut kuihtuvat,
haikeaa kauneutta.
Katson  ja näen
jokin uusi versoo
ja vahvistuu.






























Pieniä, onnellisia hetkiä,
ihmetellä ukkomansikan kukkia,
poimia kesän ensimmäinen luontokukkakimppu,
kuunnella pihapiirissä käen kukuntaa ja hetken päästä
satakieli.

































Kukkakimppu  sisällä vaasiin,
kielon tuoksu,
pieni lemmikin kukka,
ja vieläkin
satakieli kuuluu.

Ikkuna on avoinna.








torstai 29. toukokuuta 2014

Ihana sadepäivä kukkien kera

Jos ei helle estä retkiäni niin ei estä sadekaan. Sateen takia otin mukaani vain pokkarin, jolla oli outoa kuvata pitkästä aikaa. Tarkkuudesta joutui tinkimään, mutta ehkäpä sadepäivän tunnelmat Kytäjältä välittyvät kuitenkin.

Jo vuosia olen pitänyt kirjaa  ensimmäisistä kukkivista yksilöistä monia kasveja. Tämän päivän kirjauksia oli  mm. kalliokielo ja metsäkurjenpolvi.

























Kevätlinnunherneenkin näin ensimmäistä kertaa, en ole tainnut liikkua sopivissa metsissä, kun nyt vasta sen näin.










Tutuissakin metsissä näkee lähes aina jotain uutta ja mielenkiintoista, kasvien ohella huomasin metsämiesten tuoneen hirville nuolukiviä moneen kohtaan. Siitä kehkeytyi idea uudenlaisesta retkestä, jonka toteutan tuonnempana ja kerron sitten tarkemmin....










Tämä pylpyrä viehätti silmääni, lienee jonkin karhiaisen kukkanuppu.










Kielo on kukkinut jo hyvän aikaa.












Maariankämmekkä kaunokainen nostaa hiljalleen nuppuaan lehtiruusukkeesta. Ihmeellistä, että Suomen luonnossa on noin eksoottinen kasvi, orkidea erikoisine lehtineen.











Ojakellukka viehättää minua, vaikka vaatimaton kukinnassaan onkin.










Ja vaikka satoi, tein tulet ja vietin taukoa tulipaikalla hyvän aikaa. Paistelin makkarat, join kahvit ja tuumailin. Sade ropisi laavun kattoon ja lammen pinta eli vesipisaroiden pudotessa siihen. Pistin pitkäkseni ja annoin syvän rauhan levitä minuun. Metsä oli sillä hetkellä vain minun, eipä muut tainneet sadesäällä metsään  haluta......























Jälleen kerran luonto eheytti ja virkisti arjen väsyttämää kulkijaa siinä määrin, että hymy palasi kasvoille ihan virnistyksiin asti.......=)

sunnuntai 25. toukokuuta 2014

Nuuksion reunamilla Suolikkaalla

Pitkästä aikaa ennätin retkeilemään eikä edes tiedossa ollut kova helle saanut minua muuttamaan suunnitelmiani. Auton nokka kohti Espoon Takkulaa retkeni aloituspisteeseen. Takkula on maalaismaisemaa ja idyllistä seutua.










Nuuksion kansallispuiston kyltti oli melkein piilossa, huomasin sen samalla kun jäin tutkimaan kukintansa aloittanutta orapihlajaa muurahaisen tavoin.










Tie  sukelsi metsään ja mukava viileys ympäröi minut. Tien varressa on ollut muinoin asutusta ja jäljelle oli jäänyt sinnikäs pikkutalviokasvusto.












Suo-orvokkikin peitti maata hiekkatien varressa.










Saavuin Saarijärven rantaan ja jo siinä vaiheessa teki mieli uimaan, lämpöä oli heti aamusta yli 20 astetta. Siitepöly reunusti rantoja.










Hiekkatien loputtua järven rantaan alkoi rantaviivaa seuraileva polku. Maasto on vuoroin nousua ja laskua, hiki kohosi pintaan vaikka etenin hitaasti. Kallioinen maasto on komeaa ja näkymät aamulla upeat.
















Vesi näytti niin houkuttelevalta, mutta olin päättänyt uida ja levähtää vasta Sarkkisella, joka on pieni lampi syvemmällä metsässä. Suopursukin aloittanut jo kukintansa.










Saarijärven rantaviivaa seuratessani vastaan tuli pieni silta yli puron.










Parin tunnin hitaan patikan jälkeen saavuin Sarkkiselle. Suojaisessa sopukassa oli täysi kesä, kukkivia kasveja ja korentoja siellä sun täällä. Ilma oli hyvin helteistä.















 Lakkakin kukassa.










 Ja raate, lähemmäs en uskaltanut etten mulaa veteen.
















Rannan sarassa näkyi jotain merkillistä. Kuoriutuneen korennon kuori.











Ja tämä oli vasta kuoritunut, kuori näkyy kuvan vasemmassa alareunassa.










Sarkkisen lähellä on isompi järvi, Suolikas. Siinä lopulta pääsin uimaan ja levähtämään ja ihailemaan kesäistä, suomalaista maisemaa. Ja kyllä se kahvikin maistui.























































Tuossa kallioilla vierähti useampi tunti. On se vaan mukavaa, kun on kesä.....
Paluumatka oli yhtä hikinen kuin menomatka. Mutta viikonloppuisin kiire on tuntematon käsite. Jos nimittäin olisin kiirehtinyt, en olisi nähnyt tätäkään pientä ja kaunista.







torstai 22. toukokuuta 2014

Tartun haasteeseen

Jokin aika sitten sekä    Ute Lias Sulatie-blogista    että  Anna Onnenpisara-blogista heittivät minua haasteella, johon vasta nyt ennätän vastata. Pahoitteluni, että olen myöhässä asian kanssa ja kiitos molemmille haasteesta, vastaan tähän tuttuun haasteeseen  hieman mukaillen....=) Lopussa on kuviakin eräistä ihanuuksista....


Ute Liaan 11 kysymystä minulle:

1) Minkä taidon haluaisit oppia?
Rennon tässä hetkessä elämisen, olen taipuvainen murehtimaan asioita ennakolta.

2) Mikä on ensimmäinen muistikuvasi lapsuudesta?
Keväinen päivä, kun sain ensi kertaa laittaa jalkaan vaaleanpunaiset pitsipolvisukat. Hyppelin ne jalassani töistä tulevaa isää vastaan.
 
3) Mihin aikaan matkustaisit, jos saisit mahdollisuuden?
Jos puhutaan aikakausista, niin keskiaikaan.
 
4) Onko perheessäsi ikiomia sanoja? 
Ei oikeastaan, joitakin murresanoja kylläkin, esim. kukkoset on tietynlainen leipomus

5) Millainen huumori uppoo sinuun parhaiten?
Tilannekomiikka voi saada kiemurtelemaan naurusta....

6) Onko sinulla omaa luottokampaajaa?
Luottokampaamo on

7) Miten torjut puhelinmyyjän?
Kysyn ensimmäiseksi, mitä asia koskee ja heti perään, ei kiitos, heihei!

8) Missä asiassa sinun pitäisi ryhdistäytyä?
Lihaskuntoliikkeiden tekemisessä myös kesällä

9) Mitä kuuntelet liikkeellä ollessasi, autolla, lenkillä tai muualla?
Luonnonääniä ulkona ja autossa klassista kanavaa

10) Uskotko enteisiin tai uniin?
Jossain määrin uskon
11) Jos et asuisi Suomessa, mikä olisi kotimaasi?
Norja, Kanada tai Irlanti



Ja Annan 11 kysymystä minulle:

1. Mitä näet kun katsot ikkunasta?
Suurehkoja puita ja peltoa

2. Oletko koskaan nähnyt sateenkaaren päätä?
En, vaikka yrittänyt olen...

3. Jos saisit yhden päivän ajan olla joku toinen, kuka haluaisit olla?
En osaa nimetä ketään, mutta voisin elää uudelleen jonkin oman, erityisen onnellisen päivän

4. Mitä musiikki sinulle merkitsee?
Kehollista ilmaisua, liikettä ja tunnetta, aistillisuutta

5. Lähtisitkö mieluummin Karibialle vai Islantiin?
Ehdottomasti Islantiin

6. Uskotko ufoihin?
En

7. Oletko maalainen vai kaupunkilainen?
Täysin maalainen

8. Mikä on paheesi?
Iän myötä olen alkanut tykätä suklaasta ihan liikaa.....


9. Milloin rakastuit ensimmäistä kertaa?
18 vuotiaana ja menimme kihloihin

10. Imurointi vai tiskaus?
Tiskaus

11. Mikä on tärkein asia elämässäsi?
Terveys ja kokonaisvaltainen hyvinvointi


Hui, koska tuli vastattua 22 kysymykseen, se riittäköön itsestä kertomiseksi. Hienoja kysymyksiä olitte tehneet....=) Haasteiden eteenpäin laittajana olen  laiskistunut ja seuraaviin 11 uuteen kysymykseen voitte lukijani vastata tahtoessanne. Moni on varmaan tämän haasteen jo saanut, joten ymmärrän sikälikin, jos ette mukaeltuun haasteeseen osallistu. Mutta mielellään luen vastauksianne, jos päätätte vastata.



Uudet kysymykset lukijoilleni:

1. Oletko aamuvirkku vai aamu-uninen?

2. Miten alkaa hyvä päiväsi?

3. Viihdytkö työssäsi?

4. Harrastus, jota haluaisit kokeilla?

5. Matkustatko mieluummin Suomessa vai ulkomailla?

6. Mikä on lempihuonekalusi kotona?

7. Nukutko päiväunia viikonloppuisin?

8. Onko asiaa, mistä et luopuisi mistään hinnasta?

9. Uskotko kohtaloon?

10. Onko sinulla toteutumattomia unelmia?

11. Muistatko helliä ja hemmotella myös itseäsi silloin tällöin?


Jos et jaksanut lukea tekstistä juuri mitään, voit ihailla kuvia parhaillaan kukkivista kukistani. Pari niistä on yöpöydälläni ja tulen aamuisin hyvälle mielelle niitä katsoessani. Nyt on lisäksi pieni vaasillinen kieloja tuomassa ihanaa tuoksua.



















































Kaunista loppuviikkoa!