sunnuntai 30. maaliskuuta 2014

Punavuokkoja ja vilaus tyttöperhosesta

Kevään ihanuudet, nämä pinkit  kaunottaret juhlistivat vapaapäivää.
























Ja lopuksi vielä perhoskuva! Vaikka epätarkka onkin, halusin sen tähän laittaa, tämän kevään ensimmäisen perhoskuvan, arvelin olisiko se tyttöperhonen?










Keväisen keikkuvaa tulevaa viikkoa.

lauantai 29. maaliskuuta 2014

Luontokeskuksessa ja luonnossa

Päiväretken kohteena luontokeskus Haltia, josta seuraava kuvakimara.Kiintoisaa oli mm. olla sisällä linnunpöntössä Karhunpesäsalissa, jonka suuaukossa kävi erilaisia kurkistajia, osa niin nopeasti että karvat vain vilahtivat.
























Tekniikkaa oli hyödynnetty paljon, suuressa Sotkan munassa  oli  myös taidokasta puurakentamista.


























Mukava on kuitenkin katsella perinteisempääkin eläinten esittelyä.

















Ja aivan huippua oli  Hannu Hautalan valokuvanäyttely Metsän poika . Suosittelen sen katsomista, jos noilla seuduilla liikkuu.

Päätin tehdä pienen lenkin, kun kerran Solvallan metsät olivat vieressä. Läksin kävelemään Nuuksion suuntaan Haukkalammelle. Näyttely ja luontokeskus olivat upeat, silti liikkuminen luonnossa itse ja kaiken kokeminen omakohtaisesti on aina hienoa. Äänet, kuten tällä kertaa tuuli, korppi ja palokärki. Hengästyminen näissä rapuissa ja paluumatkan kovassa nousussa. Jäisen liukkaat pitkospuut.










Rannan jäät ja korret.

































Ja sitten, ihana yllätys. Sinivuokkoja!















sunnuntai 23. maaliskuuta 2014

Kevättä aistimassa.

Kevät tuoksuu jo ilmassa ja kuuluu lintujen lauluna joka puolella. Vuoden paras aika alkaa olla käsillä.

















Ulkona on mukava istuskella ja aistia heräävää kevättä. Istuskelin metsässä suureen kuuseen nojaten nauttien aamuauringosta kasvoillani silmät kiinni. Vaivuin kuin itsestään meditaatiota muistuttavaan tilaan. Luonnon huumori herätti minut, kun kuusesta putosi napsahtaen käpy kenkäni viereen.










Lammen rannalla ihailin jään railoja. Kuvasin niitä ja aloin kuulostella outoa, lähestyvää ääntä. Ymmärsin sen kuuluvan jäästä, minua lähestyi repeävä railo ja sen omintakeinen ääni.
















Luonto on vielä kalpea ja viluinen. Mutta sieltä se kevät tulee hiljalleen.





























lauantai 15. maaliskuuta 2014

Muura-muurahainen

Nyt sataa lunta, sitä on kertynyt kohta lähemmäs kymmenkunta senttiä. Mutta vielä toissapäivänä oli näin keväisen kaunista, kun kävelin Vantaajoen vartta Pitkäkosken tietämillä kukkivien pähkinäpuiden seassa.




























Matkalla kohtasin mustarastasuroksen, joka etsi syötävää maasta ja viskoi kuivia lehtiä  niin reippaasti sivuun, että kahina kävi.
















Aurinko helotti ja tuuli oli navakka ja puuskainen. Kiurut liversivät laajalla pellolla ja katselin parien kuhertelua.










Joki alkaa olla vapaa jäistä, telkkäpari ja sinisorsapari uiskentelivat keskittyneinä virrassa. Maisema on kauniin keväistä, ujosti heräävää  ja raikasta.










Kevätihmisenä nautin myös tuoksuista, maan ja mullan muhevista aromeista.










Näin kaksi kertaa perhosen, nopeasti maasta nousevan ja katoavan häivähdyksen. Kuvaan en ehtinyt saada, en edes kunnolla katsoa, yleisväriltään oli punaruskeapohjainen kuten esim. nokkosperhonen. Tuulensuojaisessa paikassa perhonenkin oli herännyt liikkeelle.

Aurinkopaikoissa oli muitakin hyönteisiä hereillä, nimittäin muurahaiset ovat jossain paikoin jo nousseet keon pinnalle ja työn touhuun.










Mutta, tänä aamuna ikkunasta katsoessani luonto näytti tälläiseltä.















Lempeää päivän jatkoa.

torstai 13. maaliskuuta 2014

Kevään airut

Pienen pieni ja avautumassa oleva ilopilleri vahvisti sen. Kevät.










Ja muitakin kevään merkkejä nähtävissä, tuo on todellakin uutta kasvua.











Siitepölyäkin jo ilmassa.


















Ja kulkijan saappaat tämän näköiset.










Mutta vain pari päivää sitten näytti tältä.















Kevät keikkuen tulevi.....=)

keskiviikko 12. maaliskuuta 2014

Saukon jäljillä

Lomareissun toiseksi viimeinen päivä oli täynnä iloa ja valoa. Aurinko valaisi järven jään kun läksin vielä viimeisen kerran itselleni tärkeään paikkaan katsomaan ulapalle.

Usein suunnittelen, minne retkeni suuntautuu, mutta teen kuitenkin retkellä pieniä lisämutkia tai -matkoja. Niin nytkin ja kuinka ihanan yllätyksen se toikaan. Rannan tuntumassa olin näkevinäni taas uudenlaiset jäljet ja menin lähemmäs. Ja tottavie, siinä oli saukko laskenut pienessä kumpareessa pyllymäkeä! Tiesin, että alueella on nähty saukko, mutta ensimmäistä kertaa itse näin selvät jäljet.











Hauskaa on, että tuo kumpare järven jäällä on aivan pieni, mutta saukko on siinäkin päättänyt laskea liukua. Liukumäestä lähdin seuraamaan saukon tassunpainaumia hangessa, kunnes ne johtivat kohti kaukaista järven ulappaa.

















Luonto on minulle loputtoman kiinnostuksen kohde ja tällä reissulla näkemäni eläinten jäljet lumessa olivat tavattoman kiehtovia. Ajatus siitä, että aivan lähellä elää ja asustaa monenlaista viipeltäjää on innostava. Kärppä ja/tai minkki, saukko, jänikset, ketut, ehkä jopa mäyrä ja ties mitä muuta! Eläinten jälkien havainnointi ja pohdinta, kenen ne ovat rikastuttivat tätä matkaa paljon.

Lopuksi kuvia aurinkoisesta mutta hyvin tuulisesta loppuretkestä. Päivä oli upea.



































Matkalla sain elää hiukan kaunista talvea ja talvilajeja ja se tuntui kotiseudun lumettoman talven jälkeen tosi  hyvältä.  Kotiinpalattua katse kääntyi kuin itsestään kohti lähestyvää kevättä.