lauantai 30. toukokuuta 2015

Astrakanin aamutunnelmia

Minua ovat alkaneet kiinnostaa kovasti paikkojen nimet ja se sai suuntaamaan Astrakanin alueelle Hyvinkäälle. Lähdin tutkimaan minulle uutta paikkaa kartan avulla. Reittini kulki metsätietä pitkin, sivuun jäivät Isosuo ja Honkasuo. Ja niillä paikkeilla pitikin jo kumartua kuvaamaan pieniä talvikkeja. Nöyristyin myös oravanmarjan ääreen.












Metsätie vei varjosta valoon, kuten elämässäkin. Tuntui kesältä ja hyvältä.












Ohitin Pillisuon ja Hinkalosuon. Onkohan Hinkalosuolta saatu karpaloita tai lakkoja hinkalokaupalla, tuumin. Pillisuon takana olisi ollut Pillikallio, mutta sinne en nyt arvannut lähteä kiipeämään. Kompassikin oli jäänyt kotiin. Mutta mitä silmäni näkivätkään, tien reunassa loisti pieni ja suloinen kukkiva.












 Yksi lempimarjoistani, puolukka aloittanut kukintansa.








Ja suon kaunokaiset, ah ja voi.












Kukkaloisto sen kun jatkui vain. Ihmeekseni tapasin jo puna-ailakkejakin.











Näistä kesätunnelmista on hyvä jatkaa viikonloppua. Hyvää ja kaunista sellaista.

sunnuntai 24. toukokuuta 2015

Kohti Kattilaa

Viikonlopun luontoretki lähti Vihdin Etelälahden ulkoilualueelta varhain aamulla. Aurinko oli hiljalleen  nousemassa.



















Reitti kulki Salmen ulkoilualueen reittejä Iso-Sammakon ohitse kohti Takalan laavua. Pikku-Sammakko jäi piiloon kauemmas metsätiestä. Matkalla tuli vastaan Nuuksion kansallispuiston merkki.














Laavulla oli yöpyjiä, jotka vielä nukkuivat. Kävelin ohitse suuntana Kaitlampi ja Kattilan uimaranta. Olin ajatellut pitää siellä evästauon ja uida lammessa.














Saavuttuani Kaitlammelle oli yllätys nähdä, että siellä oli mökki. Mökki oli varattu ja uimarantaan ei saanut mennä, jäi aamu-uinti väliin. Mökki sijaitsee lammen toisessa päässä ja sitä reunustaa ylös nouseva kalliorinne. Kiipesin ylös  pitämään taukoa.








Kevät on muuttumassa alkukesäksi. Metsässä kukkivat jo suloiset orvokit ja kevätlinnunherneet.













Palasin takaisin omia jälkiäni. Laavulla nukuttiin yhä.

lauantai 16. toukokuuta 2015

Lemmikkini sinisilmä

Kevät on edennyt niin pitkälle, että lähilehdon  lemmikit ovat kukassa. Pieni suloinen sinisilmä ilahduttaa kulkijaa.








Lehdossa raikuu muiden laulajien joukossa  satakielen laulu . On ilo avata aamulla ikkuna ja kuulla sisään satakielen laulantaa. Lähilehdon äänimaailmaan on kuulunut aiempina vuosina myös käki, vielä en ole sitä kotipihasta kuullut, sen kukuntaa olen havainnut vain muissa metsissä.

Omenapuut ovat nupullaan ja vaahtera kukkii täyttä päätä.
















Tuomi aloittelee kukintaansa ja tummahipiäinen kuoriainen tuli housun lahkeessa sisään asti.















Hyvää viikonvaihdetta!

torstai 14. toukokuuta 2015

Kytäjän metsissä

Kytäjän metsät Hyvinkäällä ovat Uudenmaan rauhallinen, erämainen sopukka. Siellä voi patikoida näkemättä ketään, vaikka parkkipaikalla on useita autoja. Ja juuri siksi ne ovat aina kiehtovia retkikohteita.

Olin varautunut siihen, että koko retken ajan sataa vettä. Ja sitä satoikin heti aamusta.









 
Tämä kasvi on vielä tunnistamatta. Liekö puutarhakarkulainen vai mikä, en tunnistanut kosteassa puronvarressa kasvanutta lehtiruusuketta.















Löysin uuden tulistelupaikan syrjäisen lammen läheltä.

























Löysin muutakin, korvasieniä! Sienikausi on siis avattu.









 Ihastuksekseni aurinko tuli esiin pilvien takaa.














Kiersin Piilolammen ja sieltä nousi köydellä tuettu reitti kallion laelle. Polku vie valtion luonnonhoitometsään.








Piilolammin toiselta reunalta on lohkottu mustaa graniittia. Kallion kupeessa on kiehtovat näkymät tulistelupaikkoineen.


















Komeita kallioita on Piilolammin parkkipaikan lähelläkin.























Rehkittyään metsäpatikalla useita tunteja retkellä kerätyistä korvasienistä valmistettu sienikastike maistui taivaalliselta perunoiden ja pihvin lisukkeena. Ei ole patikoijan suu tuohesta tehty.



lauantai 9. toukokuuta 2015

Kevään keltaisia Kissanojalta

Varhainen aamukävely jokivarressa, jossa keltaiset kukat olivat enemmistönä. Mukulaleinikin kukat olivat aamuviileällä enimmäkseen sulkeutuneina, vain parin terälehdet avoinna.













Leinikkikin  nupullaan ja tuo vaalea pieni kukkii jo laajasti.














Aamun valo kuljeksi pitkoksilla ja metsässä.


















Rentukkaa olin lähtenyt katsomaan, sen lisäksi jokivarressa kukkivat  keltavuokot. Muutama kielokin  nupullaan.
























Kevät on kiirinyt nopeasti ja  saniaisia jo pitkällä kasvussaan


























Kahvittelin ja katselin kevätaamua jokivarressa. Kannatti jälleen nousta varhain.








Kevät lumoaa minut joka vuosi. Kukkien herkkyys ja kasvun voima. Valo ja raikkaus.














 Ketunleipää ja mustikankukkiakin....oioi.














Keräsin lounaaksi vielä maitohorsman versoja, jotka ovat parsan veroisia. Aamuretki oli kaiken kaikkiaan minulle todella mieleinen, tulin niin hyvälle mielelle että.

Hyvää viikonloppua.