sunnuntai 27. tammikuuta 2013

Veistoksia

Eilisellä saariretkellä oli hiillosta odotellessa aikaa tutkailla luonnon luomia jääveistoksia. Toisin sanoen könysin rannan tuntumassa ja testasin notkeuttani rantapusikoissa välillä kontillaan, kyljellään tms........hih!










































lauantai 26. tammikuuta 2013

Laturetki saareen

Aamulla  läksin hiihtoretkelle kohti saarta, jossa kuuleman mukaan olisi laavu ja mukavuudet retkeilijälle tai veneilijälle. Talvisin ei  voi luottaa siihen, että laavuilla on puita, joten pakkasin reppuun koivuklapeja eväiden lisäksi.

Joku muukin oli käynyt saarella lähiaikoina, lähellä saarta yhytin ladun. Se oli tervetullut, alkumatkan hiihdin umpihankihiihtoa tavallisilla suksilla.






Päästyäni saareen huomasin, että sinne oli tultu monin eri tavoin; kävellen, lumikenkäillen, hiihtäen, loikkien, hyppelehtien, luistellen....ja minä kun luulin, että harva siellä käy....











Saaren ympärikävelyn jälkeen oli aika tehdä tulet laavun hyvään tulipesään. Se mukavuudet retkeilijälle oli ulkohuussi ilman ovea, tuuletettu versio siis.  Onneksi oli puut mukana, saarella ei ollut yhden yhtä. Hiillosta odotellessa oli mukava kuunnella tulen ritinää ja yhä voimistuvan tuulen huminaa järvellä ja juoda kuumaa mustaherukkamehua.











 



Olin pakannut makkaroiden ja mehun lisäksi reppuun eilen leipomani kanelipuustin ja voi mutta se maistui hyvälle, nam!






Huolimatta kylmästä tuulesta, rehkimisestä tavallisilla suksilla ilman latua järvellä ja klapien kantamisesta kannatti tutustua saareen, joka  on jäljistä päätellen hyvinkin suosittu reippailijoiden ja eläinten parissa. Ennen retkeä olin innoissani kuin lapsi, uuteen paikkaan on aina innostavaa lähteä retkelle. Ja retken jälkeen olin ihanasti väsynyt, posket punaisena ja silmät kirkkaana.





Kaunista ja lämmintä viikonlopun jatkoa sinulle.

maanantai 21. tammikuuta 2013

Lumikenkää toisen eteen

Nyt se on tehty, elämäni  ensimmäinen lumikenkäretki. Pakkasta oli  lähtiessä 29 astetta, aurinko nousemassa ja ensi askeleet puuterilumessa. Hieman tuntumaa hakevan ja huteran alun jälkeen kiipesin  suoraan sisään metsään.

Kirpeä pakkasmetsä oli  valtavan kaunis, olisin halunnut  pysähdellä useammin kuin muut ihaillakseni sitä. Joka puolella näkyi kimaltavia lumikinoksia, auringon säteiden loistetta oksien lomasta, pakkasukon kaunistamia näkymiä. Nousevan auringon valo oli sävyltään kuin hentoa persikkaa ja haaleaa keltaista. Noustuamme mäelle näkymä oli melkein kuin vaaran laelta. Huokaisin maiseman ja hetken kauneutta.

Yllätyin siitä, kuinka tiukkoja ylämäkiä lumikengillä pääsee kiipeämään. Maasto oli haastavaa, jyrkkien nousujen ja laskujen lisäksi oksat, puunvesat, kaatuneet puut ja kivenlohkareet vaativat keskittymään kävelyyn. Hengästyin ja lämpenin, ei ollut  kylmästä tietoakaan. Tunsin  pirskahtelevaa iloa, siellä  sitä kömmittiin  upeassa talvisessa metsässä  omia polkuja!

Yhtäkkiä toinen jalka juuttui  paikalleen ja sitten huomasinkin   olevani  polvillani maassa. Pieni ja ohut kannontynkä oli  tullut lumikengän raosta läpi ja naulinnut jalan siihen. Hymyilytti , nöyrästi pitää metsässä liikkuman.Niin ja humpsahdin minä toiseenkin kertaan, loppumatkasta onnistuin kellahtamaan, mikä lie saanut lumikengän tarttumaan jonnekin. Eli on siis hyvinkin mahdollista kaatua lumikengät jalassa.....

Ensimmäinen lumikenkäilykokemus oli fyysisesti aika raskas maaston takia, mutta tykkäsin kuitenkin tosi paljon. Huippupakkanen ei häirinnyt lainkaan ja metsä oli puuterilumessaan ja nousevan auringon valossaan upea elämys. Tuollaiselle retkelle otan ensi kerralla kameran mukaan ja vietän metsässä reilusti enemmän aikaa.

Kuvat ovat lumikenkäilyä seuraavan aamun kävelyltä, kaikki oli paksun, satumaisen kuuran peitossa.








sunnuntai 20. tammikuuta 2013

tiistai 15. tammikuuta 2013

Haaste

Sain Annalta Onnenpisara-blogista haasteen, jonka  säännöt  ovat seuraavat.


1. Kiitä haasteen antajaa. 
2. Kerro 8 asiaa itsestäsi.
3. Vastaa haastajan 8 kysymykseen.
4. Keksi 8 uutta kysymystä.
5. Haasta 8 bloggaajaa (joilla on alle 200 lukijaa).
6. Kerro bloggaajalle, että hänet on haastettu.



Yksi

Kiitos Anna, tämä haaste tuntuu mukavalta.


Kaksi

Olen nykyaikaan verrattuna suurehkosta perheestä, menossa mukana oli useampi sisarus, vanhemmat, mummo, kissoja, koiria, kaneja, joskus variskin. Lomalla myös hevonen, lehmiä, kanoja....eipä ihme, että tykkään eläimistä.


Lapsuudestani ja nuoruudestani lähtien myös metsä ja muu  luonto on ollut lähellä sydäntäni. Kivoimmat leikit olivat lähimetsässä tai mummolan pihatanhuvilla. Laskettiin pulkkamäkeä, hiihdettiin, luisteltiin, juostiin lehmähaassa pitkä palmikko heiluen  niitä liukkaita kasoja väistellen, ratsastettiin hurjaa laukkaa metsässä ilman satulaa - sieltäköhän se innostus liikkumiseen ja välillä vauhdikkaaseenkin menoon  tulee?


Elän  maaseutumaisessa ympäristössä, mutta voisin muuttaa täysin maalle, jos työ sen sallisi. Ehkä toteutan sen sitten joskus eläkepäivilläni....


Olen asunut myös kaupungissa, mutta sinne en enää tahdo, harvoin edes käymään. Vaikka pidänkin teatterista ja konserteista, ne jäävät usein tuon takia väliin.


Rakastan hiljaisuutta. Nautin siitä hyvin paljon. Melu ja hälinä häiritsevät ja vältän niitä vapaa-ajallani, samoin kuin suuria ihmismääriä ja ruuhkia. Mieluummin kuuntelen metsässä nuotiotulen rätinää ja unohdun katsomaan liekkien leikkiä.


Pidän lukemisesta, dekkareita lueskelen iltapimeällä peiton alla. Runoja luen paljon, vähän kausiluonteisesti. Käsitöitä  teen toisinaan, mitä milloinkin tarvitsen. Jos tarvitsen saunahatun, huovutan sen. Jos kaipaan uusia villasukkia, neulon ne. Jos vaatteita täytyy korjata, kaivan ompelukoneen esille. 


Liikunta on rakas harrastus. Paljon  patikointia ja retkeilyä, pikkuisen hölkyttelyä, vähän melontaa, tosi paljon erilaista jumppaa, sopivasti hidasta  hiihtelyä ja kylmäuintia siis avantoa. Tanssista tykkään, salsa tuntui kiehtovalta tavalta liikkua.  Lumikenkäilyä aion tänä talvella kokeilla.



Tuotakin jokea olen melonut, nyt näyttää vähän hankalalta.....


Millainen on nainen kuvastimessa? Sanovat rauhalliseksi. Itse näen särmiä ja kulmia omaavan lempeän naisen,  tyynen osa-aikaerakon, kuuntelevan selkeyttäjän ja omanlaisensa kauaskatsojan. 



Kolme

Annan 8 kysymystä!


Mikä tuottaa sinulle eniten iloa?

Vain yhtä asiaa on vaikea nimetä. Iloa tuottavat   rakkaus, tärkeät ihmiset,sielunrauha, luonto.



Mitä pelkäät?

Vakavaa sairastumista.



Olisitko mieluummin kimmeltävä hanki vai soliseva puro? Miksi?

Ihana kysymys! Näistä kahdesta kimmeltävä hanki hiljaisuuden rakkauteni tähden. Hanki myös muodostuu pienen pienistä, yksilöllisistä lumihiutaleista, joista jokainen on äärettömän kaunis, vaikka pieni ja vähäeleinen onkin.


Millaista roolia musiikki elämässäsi näyttelee?

Merkityksellistä. Musiikista saan erilaisia asioita erilaisissa elämäntilanteissa. Lohtua, voimaa, energiaa ja iloa. Musiikki ja tanssi vapauttavat  vahvoja kehollisia tuntemuksia, naisellisuutta ja aistikkuutta.


Voitko hyvin työssäsi?

Voin ilokseni sanoa, että nykyään voin. Aina ei ole ollut näin, mutta nyt tuntuu hyvälle.


Milloin olet viimeksi nauranut vedet silmissä?

Tänään ja juurikin töissä.....=)



Oletko solminut aikuisiällä uusia merkityksellisiä ystävyyssuhteita?

Ystävyys on  syvällistä ja aikuisena sellaisten suhteiden luominen ei ole minulle helppoa, olen tarkka  enkä päästä helposti lähelleni. Muutamia ihmissuhteita, jotka ovat minulle hyvin lähellä ystävyyttä, olen kuitenkin onnistunut luomaan.


Jos saisit yhden toiveen, mikä toteutuu, mikä se olisi?

Että saisin elää loppuelämäni täydesti, rakastaen ja sielu tasapainossa.



Neljä

1.Mikä on lempipuuhaasi eli mitä tehdessäsi olet flow-tilassa ja unohdat muun maailman? 
2.Mitä harrastusta  et kokeilisi mistään hinnasta? 
3.Mikä aisti on sinulle tärkein?
4.Mikä  seuraavista on lähinnä sielunmaisemaasi: merenranta, tunturinlaki, kuusimetsä, korpisuo, peltoaukea, koivikko vai joku muu, mikä?
5.Mikä on sinulle rakkainta?
6.Milloin itkit?
7.Oletko kaupunkikeskusta, naapurilähiö, kirkonkylä vai maaseutu? 
8.Kerro eräs unelmasi



 

Viisi

Kiinnostavia blogeja on paljon ja osa haastamistani on ehkä jo saanut tämän haasteen aiemmin. Jos näin ei ole, olisi mukavaa jos otat haasteen vastaan.

Haastan  seuraavat blogit, jotka ovat kauniita, ajatuksia herättäviä, kiehtovia, koukuttavia....Olkaapa hyvät!

Pekka Sussi, Nan, Jaana, Ellinoora, Metsähullu, Pessi ja Mayo





lauantai 12. tammikuuta 2013

Luonnon temppeli ja valo

Päivä on pidentynyt talvipäivänseisauksesta jo yli 40 minuuttia, aika monta kukonaskelta.  Ja  pilvettöminä aurinkopäivinä kuten  tänään sen todella huomaa.

Kaunis talvisää saa anivarhain liikkeelle, olin ladulla jo ennen auringonnousua. Enkä ollut ensimmäinen, vaikka aluksi niin luulin. Ottaessani suksia autosta näin vielä hämärässä aamussa  ensimmäisen hiihtäjän pistelevän reippaasti menemään latua pitkin metsän uumeniin.

Reitillä on eräs  paikka, josta tulee  mieleeni luonnon temppeli. Polku kulkee kujana keskellä solakoiden ja pitkien mäntyjen muodostamaa metsän osaa, taivas vilahtaa kapeana nauhana latvojen välistä. Lenkillä tai marjassa ollessani usein pysähdyn siihen ja vain katselen ympärilleni.

Niin tänäänkin. Pysähdyin kuulostelemaan, annoin hengityksen tasaantua ja rauhoitin koko kehon ja mielen. Ja näin, kuinka valtavan kaunis talvinen metsä on auringon alkaessa hitaasti kajastaa. Digipokkarikin  oli mukana, mutta se ei toiminut, liekö pakkanen puraissut sitä. Olisin halunnut näyttää teille metsätemppelini.

Lenkin päätteeksi olin  väsynyt, tyytyväinen ja kuurainen. Auton ikkunoista näin, että piponi, hiukseni, ripseni ja kaulaliinani olivat ihan  kuurassa.Todellinen talvinainen.

Kuva on pieneltä päiväkävelyltä, aamun hiihto vei suurimmat energiat. Päivässä väikkyi kevättalven tuntu ja valo, lupaus ihanasta talviajasta edessäpäin.





perjantai 11. tammikuuta 2013

Nisäkäsbongaus

Sunnuntaina 6.1. Juha Laaksonen ja Riku Lumiaro avasivat nisäkäsbongauksen    radion Luontoretki-ohjelmassa.  Bongauksessa saa nisäkkään näkemisestä 2 pistettä, jäljistä ja äänestä yhden pisteen. Omista luontohavainnoistani  kirjaa pitävänä innostuin ideasta. Nähtyinä eläiminä ja myös jälkinä  tässä vaiheessa ovat ne tavallisimmat  rusakko, kettu, orava ja hirvi.

Kuvan jäljet näyttävät lauhan kelin suurentamilta rusakonjäljiltä, ei ole jäänyt penkille istuksimaan vaan ohi on loikkinut.






Pidätkö sinä kirjaa luontohavainnoistasi? Kirjaatko kaiken vai vain tietyt havainnot esim. linnuista,  kasveista tai joistakin luonnonilmiöistä?

On  hauskaa lueskella vanhoja havaintomerkintöjään, kirjaukset palauttavat tilanteen usein hyvin mieleen.

Mukavaa talvista viikonloppua, nautitaan ulkoilusta ja pidetään silmät ja korvat auki nisäkkäiden ja muiden eläinten varalta....

torstai 10. tammikuuta 2013

Kaukana



Joskus  näkee, kuinka kaukana kaivattu asia on. Onko se kenties liian kaukana? Onko se ulottumattomissa? Haikean kaihoisa, sininen ajatus.

maanantai 7. tammikuuta 2013

Villahousujen hurmaa

Naisena, joka en  ole innostunut shoppailusta tai loputtomasta kiertelystä kaupoissa, olen nähnyt itsessäni erään poikkeuksen. Perusnuukana en hanki juuri mitään, ennen kuin edellinen tavara on rikkoutunut korjaamiskelvottomaksi. Niin, minä korjailen tavaroita, jos pystyn. Isän oppeja.

Mutta on tuotteita, joita katselen, vertailen ja ostan mielelläni.  Harrastusvälineet ja -vaatteet. Niiden ei tarvitse olla merkkituotteita, esim. monet erinomaisesti toimivat kesäpatikointivaatteet  ovat ihan muuta kuin retkeilykauppojen nimekkäitä ja hinnakkaita tuotteita. Toimivuuden ohella monikäyttöisyys on plussaa.  Viimeisimmät  hankintani ovat  melontatossut ja talviulkoiluun ja  hiihtoon suunnitellut alusasut.

Kyllä on  hyvä tassutella melontajalkineilla  saunasta avantoonkin, niitä voi käyttää ympäri vuoden siis. Ja miten voikaan nainen innostua saatuaan  villaiset, lämpimät ja ihan hyvännäköiset pitkät kalsarit, joita on kaivannut jo pidempään.  On muuten hienot villapökät, kuvaa en sattuneesta syystä  laita, mutta enpä ole koskaan saanut villahousut ostettuani mukana DVD-levyä, mukaan tuli User`s guide.....=))

sunnuntai 6. tammikuuta 2013

Pieniä haaveita

Juttelin ystävän kanssa unelmista. Hän kertoi saavuttaneensa kaikki unelmansa eikä unelmoinut enää  mistään. Kuunnellessani häntä hämmästyin, eikö hänellä todellakaan ole enää unelmia?  Aiemmassa  Hipaisuja-blogissani kirjoitin säännöllisin väliajoin unelmien ja haaveiden  tärkeydestä minulle. Jutellessani ystäväni kanssa mietin, voiko ihminen olla ilman niitä? Mutta hän vakuutti saavuttaneensa kaiken unelmoimansa ja olemus kertoi onnellisuudesta.

Vasta myöhemmin tuli mieleen, että olen itsekin kokenut noin. Oli elämänvaihe, jossa koin monien haaveiden ja unelmien tulleen todeksi enkä muusta enää osannut haaveksiakaan. Oli monen monta vuotta, jolloin elämä tuntui olevan yhtä unelmien täyttymystä.

Sellaisissa  elämänvaiheissa, joissa elämä tuntui myllyttävän raastavasti en myöskään unelmoinut.  Kaikki voimat menivät  selviytymiseen ja pilvilinnojen rakentelu unohtui.






Mutta aina ne unelmat palaavat elämääni. Pienet toiveet  ja suuret unelmat, aidot pilvilinnat ja unelmat, jotka voi oikeasti toteuttaa. En pidä unelmointia ja haaveiden tavoittelua haihatteluna, vaan merkkinä sielun elossa olosta. Sielun syvyydestä kumpuavat salaisetkin unelmat ja haaveet kertovat, että sielu elää  ja haluaa kokea uusia asioita.


Viime vuoden myllerryksen jälkeen unelmani ovat palaamassa hiljalleen mieleeni. Uudet ja osin vanhat tutut haaveet. Vaikka alkanut vuosi on jo antanut näytteen siitä, ettei tämäkään vuosi tule olemaan aivan tasainen, unelmat nousevat ajatuksiini aina silloin tällöin. Sieluni hellii niitä arasti, pieniä haaveita.


lauantai 5. tammikuuta 2013

Kuin tuuli






Pohjoinen tuuli puhaltaa navakasti ja sen tuntee poskillaan. Mutta se ei haittaa, raitis ilma ja olemisen vapaus voimaannuttaa. Kun ei ole kiire mihinkään ja mikään ei rajoita. Vapaus tulla ja mennä, kuin tuuli. Vapaus pysähtyä hetkeen, viivytellä, hidastaa.






Vapaus valita ja päättää, vapaus tehdä ja olla tekemättä. Vapaus olla oma itsensä, itsenäinen, joskus jopa itsepäinen. Voimaannuttavaa viikonloppua!

torstai 3. tammikuuta 2013

Salaperäinen lappunen

Eräällä retkelläni luontoon  katse huomasi puuhun kiinnitetyn, salaperäisen lappusen. Kukahan sen on siihen kiinnittänyt? Ja mikä  siinä on ollut taka-ajatuksena? Onkohan  tuo päivämäärä lapussa hetki, kun se on puuhun sidottu?






tiistai 1. tammikuuta 2013

Hyvän onnen lintu

Sade ei kyennyt estämään retkeäni ja lähdin tapaamaan tuttua koskikaraa. Mutta lintupa ei näyttäytynyt lainkaan. Huurteinen, kaunis lumikuningattaren maisemakin  oli  muuttunut loskaiseksi ja sadepisarat kastelivat kasvoni pysähtyessäni kuuntelemaan kosken pauhun yli kuuluvaa tikan nakutusta ylhäältä puun latvasta.




Koskikarasta ei näkynyt vilaustakaan, mutta pienen pieni kaarevanokkainen puukiipijä  lennähti kuin kiusoitellen parin metrin päähän kuusen juureen ja siitä runkoa pitkin ylöspäin.  En ollut tarpeeksi nopea kuvaamaan sitä ja objektiivikin pitäisi varmaan olla erilainen. Kaunis se oli katsella ja niin suloisen pienikokoinen. Ei ihme, että se mahtuu pesimään puusta hieman irtikuoriutuneen puunkuoren  alle.

Märän ja loskassa raskaan kävelyn upein hetki oli kuitenkin vielä edessäpäin. Kolmatta  kertaa elämässäni näin pyrstötiaisen. Laitan tuohon Luontoportin linkin, jos lintu ei ole sinulle tuttu. Itse näin sen ensimmäistä kertaa vasta viime talvena, mutta pitkä pyrstö on hyvä tuntomerkki. Miten voikin pieni olento saada niin hyvän mielen sateessa liikkujalle! Tuo kaunis nappisilmäinen lintu vuoden ensimmäisenä päivänä  - hyvän onnen tuoja.

Loppuun vielä kuva huurteiselta laavuretkeltäni siinä toivossa, että pakkaset palaisivat. Kunpa sääennuste olisi oikeassa ja pakkasukko vierailisi ensi viikonvaihteessa.




Mukavaa paluuta arkeen juhlapyhien jälkeen.