lauantai 12. tammikuuta 2013

Luonnon temppeli ja valo

Päivä on pidentynyt talvipäivänseisauksesta jo yli 40 minuuttia, aika monta kukonaskelta.  Ja  pilvettöminä aurinkopäivinä kuten  tänään sen todella huomaa.

Kaunis talvisää saa anivarhain liikkeelle, olin ladulla jo ennen auringonnousua. Enkä ollut ensimmäinen, vaikka aluksi niin luulin. Ottaessani suksia autosta näin vielä hämärässä aamussa  ensimmäisen hiihtäjän pistelevän reippaasti menemään latua pitkin metsän uumeniin.

Reitillä on eräs  paikka, josta tulee  mieleeni luonnon temppeli. Polku kulkee kujana keskellä solakoiden ja pitkien mäntyjen muodostamaa metsän osaa, taivas vilahtaa kapeana nauhana latvojen välistä. Lenkillä tai marjassa ollessani usein pysähdyn siihen ja vain katselen ympärilleni.

Niin tänäänkin. Pysähdyin kuulostelemaan, annoin hengityksen tasaantua ja rauhoitin koko kehon ja mielen. Ja näin, kuinka valtavan kaunis talvinen metsä on auringon alkaessa hitaasti kajastaa. Digipokkarikin  oli mukana, mutta se ei toiminut, liekö pakkanen puraissut sitä. Olisin halunnut näyttää teille metsätemppelini.

Lenkin päätteeksi olin  väsynyt, tyytyväinen ja kuurainen. Auton ikkunoista näin, että piponi, hiukseni, ripseni ja kaulaliinani olivat ihan  kuurassa.Todellinen talvinainen.

Kuva on pieneltä päiväkävelyltä, aamun hiihto vei suurimmat energiat. Päivässä väikkyi kevättalven tuntu ja valo, lupaus ihanasta talviajasta edessäpäin.





11 kommenttia:

  1. En ole tainnut hiihtää pariin talveen vaikka toisaalta tykkäänkin. Se ihana tunne kun on tehnyt jotain kehonsa hyväksi on niin palkitsevaa.
    Olisi mukava nähdä kuva rauhoittumispaikastasi!
    Mukavaa lauantai-iltaa!

    VastaaPoista
  2. Ei haittaa vaikka ei ole kuvia retkeltäsi. Niin hienosti kuvailit tunnelmia.

    VastaaPoista
  3. Ihana kuvaus retkeltäsi, melkein tuntui, kuin tietäisi paikan. Ihailen aina hiihtäen liikkuvia ihmisiä, koska itse kuulun siihen kategoriaan, jotka joskus muinoin koululiikuntatuntien hiihto karkoitti pois aikuisiällä ladulta. Retkihiihto kuulostaisi mukavalta retkisuksilla. Ja tietysti kameran kanssa :) .

    VastaaPoista
  4. herkkä valokuva, täynnä luonnon kauneutta ja väriä.

    Niin kauniisti kuvailit myös metsäretkeä.

    VastaaPoista
  5. Näin on Vikki, liikunnan jälkeinen endorfiinipurkaus tuo valtavan hyvän olon, vaikka minäkin olen sellainen hidas sunnuntaihiihtäjä....=) Kaunista talvisunnuntaita sinulle!

    Kiitos Seita! En tiedä, saisinko edes taltioitua sitä metsätemppelin tunnelmaa kuvaan. En tiedä, näkeekö kukaan toinen paikkaa kuten minä näen. Puut muodostavat kuin pitkän kapean katedraalin ja latvat holvin kohti taivasta.

    Kiitos NN! Minullakin oli yli 20 vuoden tauko hiihtämisessä juuri koulun liikuntatuntien takia, ymmärrän mitä tarkoitat...

    Mutta jokin sai aikuisena ostamaan sukset ja lähtemään ladulle enkä ole katunut. Ja olen tosiaan sunnuntaihiihtäjä, yhtä paljon kuin hiihtämisestä pidän luonnon katselemisesta ja kuuntelemisesta, joten vauhtini on rauhallinen ja pysähtelen matkalla. Kiireiset vauhdin huumaamat menevät ohi ja saavat mennäkin - nautin omasta tavastani hiihtää. Retkihiihto kiinnostaa kovasti, kevättalvella aionkin tehdä pitkän laturetken eväineen kaikkineen....=)

    VastaaPoista
  6. Wanhan hyvän ajan pakkaspäiviä on pitänytkin. Aurinko käy somasti aamuisin korkeimpien puiden latvoihin. Vaan ei vielä lämmitä poskia.

    VastaaPoista
  7. Kiitos Sussi! Ihanaa, että kykenin sanoillani välittämään edes osan metsätemppelini tunnelmasta.

    VastaaPoista
  8. Näinpä Pekka. Yritin itse asiassa ottaa itsestäni kuvaa hiihdon jälkeisessa kuuraisessa tilassa, näytin niin hupaisalta, mutta kamera oli ihan hyytynyt.

    VastaaPoista
  9. Olen haastanut sinut blogissani :)

    VastaaPoista
  10. En ymmärrä mihin minun aikani menee kun en oikein ehdi luonnossa liikkumaan! Kolme työpäivää ja sitten alkaa kahden viikon loma, silloin aion panostaa ulkoiluun! Nautinnollisia talvipäiviä sinulle, ja muutenkin kaikkea hyvää päiviisi<3

    VastaaPoista
  11. Anna, menenpä kohtsillään katsomaan, millainen haaste minua odottaa....=)!

    Evangelina, suosittelen ulkoilua mitä lämpimimmin! Minulle se on rakas harrastus, johon useimmiten löydän aikaa monta kertaa viikossa. Mutta olen siinä onnellisessa asemassa, että tässä elämänvaiheessa voin olla itsekäs ajankäyttöni suhteen.

    Ihanaa ja rentouttavaa lomaa Evangelina!

    VastaaPoista

Mielenkiinnolla luen ajatuksiasi, kiitos!