sunnuntai 30. kesäkuuta 2013

Tunnelin kautta

Olen kuronut kiinni puutostani luontoretkissä ja kuvakimara on tässä. Alkumatkan tunneli ei vielä luvannut paljon, mutta herkempiä näkymiä tuli vastaan myöhemmin.







Läheskään kaikkia kuvaamiani kasveja en tunne, ihailen vaan niiden kauneutta. Se luontoretkissä on niin innostavaa, että lähes aina näkee jotain uutta, jota on tutkailtava tarkemmin. Joko uusi kasvi, näkökulma tuttuun kasviin tai jokin muu kiinnostava asia. Luonnonkasvit ovat monesti pieniä, joten on kuljettava hitaasti maanrajaa havainnoiden ja pysähdeltävä tuon tuostakin.

Seuraavan kuvan kasviakaan en tunne, luulen sitä joksikin talvikiksi, kertokaa jos tiedätte lajin.








Sitten tuli vastaan vuohenkellokasvusto, puutarhakarkulainen, jota jäin ihastelemaan ja kuvaamaan. Nuo nuput valloittivat.





















Ja sitten taas tämä maitohorsma, olen vähän ihastunut sen yksityiskohtiin. Se on niin tavallinen ja arkipäiväinen kasvi, ettei kukaan taida katsoa sitä tarkemmin, mutta minä näen siinäkin  lumoa ja herkkyyttä.












Mukavaa loman jatkoa lomalaisille ja hyvää arkea teille, jotka vielä odotatte lomaa.

lauantai 29. kesäkuuta 2013

Oletko huomannut

Oletko huomannut, että jotkut tuikitavalliset kasvit ovat erittäin kauniita, lumovoimaisia ja jopa sensuelleja, kun niitä tarkastelee oikein läheltä? Hämmästyin itsekin  maitohorsman kukan viehkoja yksityiskohtia.








Tämä  pienehkö virna omaa hurmaavat kukat.









Metsänpohjaa keltaisilla kukillaan peittänyttä  maitikkaa kannatti  kumartua katsomaan   läheltä.









Hempeää ja romanttista - löytyykö lehdistä neliapila?










Kärpänenkin tutki kukkia lähietäisyydeltä.










Monet luonnonkukat ovat pieniä, jo siksikin niitä tulee katsottua läheltä. Kasvi-intoilijan retket kestävätkin kauan, on niin paljon tutkittavaa maanrajassa. Mutta kesällä kelloa ei tarvitakaan.

perjantai 28. kesäkuuta 2013

Tuuliin raikkaisiin

Hurjan remonttikiskaisun ollessa tällä erää ohitse läksin kaivatulle luontoretkelle paahtavimman helteenkin  helpotuttua hetkeksi.  Mikä nautinto tuntea vilvoittava kesätuuli kasvoilla  ja kuunnella haavan lehtien havinaa linnunpoikasten sirputuksen taustalla.

Olin niin onnellinen metsässä, että löntystelin hitaasti eteenpäin aistien kaikkea kaunista ympärilläni. Kukkia, valoja ja varjoja, tuoksuja, ääniä. Matkaa kertyi hieman alta kymmenen kilometriä ja matkalla hämmästelin jo kypsyvää mustikkaa. Miten osa mustikoista on tuttua mustikansinistä väriltään ja joissakin kohtaa marjat liki mustia. Lakkakin alkaa punertua.


















Remontti on vienyt voimia ja en ole lukenut teidän kauniita blogejannekaan paljoa. Kova työtahtini maalaushommissa ja siivouksissa vei veronsa ja sitten on pitänyt levätä, kuvan hevosen malliin reporankana maaten....=)








Nautitaan kesästä ja kaikesta, mitä se tuo mukanaan.

perjantai 21. kesäkuuta 2013

Soipa säveleinä

Kesä kauneimmillaan ja varpaatkin maalissa. Aivan, remppa on edelleen kesken. Siitä huolimatta ihanaista mittumaaria kaikille!













maanantai 17. kesäkuuta 2013

Elämänlangan kiinnitystä kädet maalissa


Koti on se paikka , minne kiinnitämme elämänlangan toisen pään.

                               tuntematon



 

Olen viime ajat urakoinut kuvissa näkyvien välineiden kanssa. Tapani mukaan olen tehnyt sitä täysillä ja luontopatikat ovat jääneet hetkeksi taka-alalle. Mutta kunhan heittäydyn neiti kesäheinäksi, suuntaan taas iki-ihanaan Suomen kesäiseen luontoon.































Mukavia ja kauniita kesäpäiviä!

maanantai 10. kesäkuuta 2013

Valo tuli esiin pilvien takaa

Kuin ihmeen kaupalla monet  mieltä huolestuttaneet  asiat  ovat  loksahtaneet paikoilleen ja vastoinkäymisten solmut avautuneet. Se jo jonkin aikaa sitten perusturvallisuuttani horjuttanut asia on myös ratkennut. Otin rohkean askeleen ja tein ison päätöksen ja sen seurauksena vielä yksi suuri muutos tuli elämääni. Nyt tunnen olevani turvassa, siinä määrin kuin elämässä yleensä voi tuntea olevansa turvassa. Olo on huojentunut ja  innostuneen odottava. Hengittäminenkin on keveämpää ja näen kaiken taas valoisammin kuin pitkään aikaan.

Tähän hetkeen sopii Risto Rasan runo.



                                                Olen tässä
                                                suuren tähden alla.
                                                Ja auringon availlessa
                                                luukkujaan
                                                ruoho lainehtii.























Aistit avoinna kesään ja kauneuteen.

sunnuntai 9. kesäkuuta 2013

Kesä ja kukkaset

Lomaa odotellessa matka kävi metsään. Kukkaset veivät päähuomioni. Niitä  tulee usein kuvattua kontallaan, niin eilenkin. Tiiratessani  nurmitädykettä linssin läpi peppu pystyssä ja etukroppa kyynärnojassa maassa kuulin äkkiä: "Älä pelästy! Älä pelästy, sori!!"

Höh, tietenkin pelästyin. Kuvasin rinteessä ja alamäkeä nopeasti lähestyvä miespyöräilijä oli havainnut minut ensin ja yritti varoittaa tulostaan. Olen jo tottunut kanssaulkoilijoiden silmäyksiin, kun katsovat kuvausasentojani, mutta tässä kyllä pompahti sydän kurkkuun. Kuvatkin menivät epätarkoiksi.....

Kuvien lajeista metsäkurjenpolvi  on kukkinut jo jonkin aikaa, mutta silti se  kääntää yhä pääni.













Nämä suloiset pompulanuput kuuluvat käsittääkseni jollekin talvikille.








"Tuoksut vanamon ja varjot veen..." Eino Leino








Ja karpalo. Näitä oli tässä paljon, kannattaa tulla poimimaan marjat syksyllä.







Nurmitädyke, suloinen sininen.








Kesäistä päivän jatkoa sinulle.

lauantai 8. kesäkuuta 2013

Korennon synty

Korento kuoriutui hurjan näköisestä toukkakuorestaan ja hitaasti oikaisi siipensä loistamaan auringonpaisteessa.




























Oli korentoja muutoinkin liikkeellä, kaksitellenkin.













Yksi siipi kellui rantavedessä, voi vain arvailla mitä korennolle oli tapahtunut.







tiistai 4. kesäkuuta 2013

Kuohuja ja suvantoa

Paljon kuohuja ja pärskeitä ja välissä hieman seesteisempi jakso. Kuin ihmiselämässä. Kuohuvat kohdat ovat kauniita katsella, mutta suvannossa on keveämpi hengittää.

















lauantai 1. kesäkuuta 2013

Valon ja vihreän leikki

Syrjäisen metsän aamu, valonsäteiden ja vihreän eri sävyjen leikki.


















































Tämän retken sokerina  pohjalla oli  havainto, jota olin toivonut jo aiemmin seudulla liikkuessani. Rämmittyäni tiiviissä ryteikössä ja jo melkein käännyttyäni takaisin pääsin ison kuusen alle joen rantaan ja siinä samassa vedessä loiskahti. Terästin katsettani ja siellä se oli, saukko sukeltelemassa. Pienen hetken näin sen tarkasti kuusenoksien lävitse ja olin haltioissani. Saukko todella asustaa siellä, olin kevättalvella vain parikymmentä metriä samaisesta paikasta.

Saukko sukelsi matkoihinsa, minä jäin istumaan rannalle ruohon sekaan hymyillen hyvälle onnelleni. Pitkästä aikaa onni katsoi suuntaani. Tätä tarvitsin.