tiistai 4. kesäkuuta 2013

Kuohuja ja suvantoa

Paljon kuohuja ja pärskeitä ja välissä hieman seesteisempi jakso. Kuin ihmiselämässä. Kuohuvat kohdat ovat kauniita katsella, mutta suvannossa on keveämpi hengittää.

















7 kommenttia:

  1. Virtaava vesi -- sillä ei kuitenkaan ole kiire minnekään.

    VastaaPoista
  2. Kovin on kivistä joen pohja, vaan onhan niitä kivikkoja ihmiselossakin.
    Onko kalaisa joki? Huomaan, että minulle tulee kalastus mieleen heti, kun vesiä näen?

    VastaaPoista
  3. Voisin istuskella tuossa rannalla vaikka kuinka kauan ajatella tai vaikkapa olla ajattelematta!
    Kauniit kuvat kuin myös edellisessä postauksessa!

    VastaaPoista
  4. Pekka, niinpä, vaikka vauhdikasta virtaa katsellessa tulee tunne, että jonnekin sillä kiire on.

    Aimarii, tuo on eräs Vantaajoen kivikkoisista kohdista, pitkähkö koskiosuus ja laskukelvoton luullakseni myös. Kalaa siinä on, monesti näkee kalallaolijoita rannalla.

    Sussi, niinpä. Niin ihmistä kuin muunkinlaista elävää olentoa.

    Vikki, aika usein tuolla istuskelen ja patikoin. Ja silti hämmästyn lähes joka kerta kosken äänekkyyttä ja pauhua. Suvantokohdissa taas äärimmäinen rauha. Kiitos Vikki...=)!

    VastaaPoista
  5. Veden ääni on se tärkeä juttu. Vesi näyttää jotenkin vaarattomalta ja kauniilta, mutta sillä on valtava voima. Ehkä se juuri kiehtoo.

    VastaaPoista
  6. Hyvin kiteytetty Mayo. Vesi on villi ja omaehtoinen, omapäinenkin, sekin kiehtoo.

    VastaaPoista

Mielenkiinnolla luen ajatuksiasi, kiitos!