keskiviikko 23. joulukuuta 2015

Joulu






Joulussani....


 Herkkiä, suurenevia  nuppuja
aamussa  avautuvia.
Lumoavat kämmekkäni
 ja kauneuden ihana  hitaus. 


Huopaenkelin pehmeät siivet suojana
viipyilevissä  heräämisissä
unimatkoilta,
talven kalpeassa valossa.


Saunaa,  herkkuja,
lyhdyssä kynttilä,
silmät  joissa loistaa lämpö.

Ja sanat, joita sanotaan.


Hymyyn kaartuvia huulia,
villasukkia ja takkatulta,
sylittelyä, 
lempeää  hiljaisuutta.


Onni helmenä sydämessä,
sykähdyttävänä  elämänilona,
rakkautena olossa,


siltana uuteen valoon.



























































































Rauhaisaa ja onnellista joulunaikaa sinulle.

lauantai 19. joulukuuta 2015

Kytäjärvi

Vajaa viikko jouluun ja maisema Kytäjärven aamussa oli kuin keväällä.






















Kytäjärven pohjoispuolen rantaa seurailee kapea hiekkatie.











Keimonniemeä lähestyessä tien viereltä nousevat  jyrkät kalliot.









 Valkea silta ylittää veden, näen matkan päässä häämöttävän punaisen rakennuksen. Sieltä kuuluu voimakasta vedenkohinaa, onkohan siellä mylly. Silta erottaa Kytäjärven ja Suolijärven yhdistävän kapean  uoman.

















Jälkikäteen otan asiasta selvää, tuossa on tosiaan vanha mylly sekä sähkölaitos.










Hetken hiekkatietä jatkettuani sujahdan kapeammalle tielle, joka nousee metsään. Se vie minut vanhalle laavulle Suolijärven rantaan. Näkö- ja kuuloetäisyydellä  on Suolijärven pato. Näkymä Suolijärvelle, jonka rannat ovat kovin kallioiset.



























Tulen sytyttyä on aikaa katsella tarkemmin ympärilleen. Laavun katto on sammaloitunut ajan saatossa.



























Paluumatkalla minut ohitetaan nelijalkaisen menopelin voimin.










Vielä silmäys vanhaan Kytäjän myllyyn ja komeisiin kallioihin. Kytäjärveltä tuulee kasvoille,  tikliparvi sirputtaa lähipuiden latvoissa .















Hyvää joulunodotusta.

lauantai 12. joulukuuta 2015

Iso-Haiskari

Elämä on kovin kiireistä. Kun kiireen keskeltä pääsee luontoon, se tuntuu ylelliseltä.

Lähdin varhain,  liki pimeässä kävelemään metsään sisään. Hämärässä äänimaailma esittäytyi  voimakkaana ja  vahvana. Kiivetessäni mäkeä ylös pysähdyin kuuntelemaan molemmilta puolilta kuuluvaa, äänekästä purovesien solinaa. Se oli hämärässä hyvin vaikuttava elämys. Metsä oli muuten  täysin äänetön.

Linnut tuntuivat yhä nukkuvan. Kävelin hiljakseen nelisen kilometriä hämärää metsätietä kohti metsälampea. Jotain liikkui tiellä minua vastaan, hirvikö? Olin juurikin tässä kohtaa nähnyt hirven pari vuotta aikaisemmin hyvin läheltä. Mutta hirvi se ei ollut, vaan ihmishahmo. Joku muukin aamuvirkku oli liikkeellä.

Herätin metson aamu-uniltaan ja se kaahaisi lentoon.  Iso-Haiskarille   saavuttuani aloin samantein tehdä tulia. Pidän tulen tekemisestä, nautin siitä ja teen sitä kiireettä. Mieluiten yhdellä tikulla ja runsailla itsetehdyillä  kiehisillä, mutta kosteita puita sytytellessä saa käyttää usemman tikun. Tulen äärellä ruisleipä ja kahvi maistuivat taivaalliselta.















Fiilistelin lammen rannalla hyvän tovin. Linnut olivat heränneet, punatulkku jypytti vastarannalla, korppi raakkui ilmassa  ja närhikin  rääkyi jossakin lähettyvillä. Istuin laiturilla tuumailemassa elämääni, kun pieni hippiäisporukka  lennähti rantakuusiin sirputtamaan. Niiden hento ja korkea ääni on viehättävä, linkin kautta pääsee kuuntelemaan ääninäytteen.

Mieli oli tasaantunut työntäyteisten viikkojen huolista ja hymy alkoi väikkyä huulilla. Metsä elvytti ja paransi ja tunsin oloni jälleen omaksi itsekseni.






















Lumesta ei ole tietokaan, mutta lammen pinnalla kiilsi kaunis kuviollinen riite. Se on mukavaa, sillä avantokausikin on jo alkanut. Tuntuu enemmän talvelta, kun edes hitunen jäätä on veden pinnalla.









































Leppoisaa joulunalusaikaa, ottakaanhan rennosti kiireiden keskellä.