torstai 21. helmikuuta 2013

Puhui metsät puhtahiksi

Rati-riti-ralla, tuli talvi halla......seuraavien muutaman viikon ajan keskityn talven riemuihin ja puuhiin, jos vain saan unohtaa nenäliinat ja yskänpastillit. Minulle  on kerääntynyt intoa varastoon kaikkia mukavia talviulkoiluja ajatellen. En tule juurikaan liikkumaan blogimaailmassa, joten muiden blogien lukeminen ja kommentointi taitaa jäädä vähäiseksi tai olemattomaksi.

Mutta palaan kuvioihin,  luultavasti pirtsakkana ja täynnä energiaa. Nauttikaa olostanne ja elostanne ja auringosta, jota toivottavasti näemme yhä useammin!





















tiistai 19. helmikuuta 2013

Oma elämänviiva

Sattuneesta syystä jouduin hetkeksi sivuun hektisestä elämästä, en ollutkaan toipunut flunssasta, vaikka niin luulin. Tulin pysäytetyksi ja sain aikaa ajatella. Koska kuume ei päätäni sumenna, aloin  pohtimaan  tekemiäni valintoja, joilla on ollut suuri merkitys elämääni nyt ja tulevaisuudessa.






Mietin, olenko tehnyt oikeita valintoja joissakin risteyskohdissa. Näin, mitä paitsi jäin tekemieni  päätösten  johdosta ja se osin surettaa minua. Toisaalta en ole katunut enkä kadu nytkään, kaikki asianhaarat huomioiden päätökset ovat olleet oikeita. Pohdin pariakin suurta päätöstä näin, sen erilaisia vaikutuksia analysoiden. Taaksepäin katsoessani näen selvästi, että omilla valinnoillani olen vaikuttanut elämääni hyvin paljon. Ja näinhän se menee, kun on valta päättää kantaa myös vastuun.

Tässä hetkessä halusin tarkistaa elämäni suuntaa. Halusin nähdä, olenko edelleen oikeaksi kokemallani polulla. Minulla on vahva tahto elää omannäköistäni elämää  ajatusteni ja arvojeni mukaisesti. Sosiaalinen paine ei vaikuta minuun ehkä niin paljon kuin joihinkin, jotka antavat sen joskus jopa päättää omasta puolestaan.








Erilaisuus, erityisyys ja omaehtoisuus ovat voimavara ja rikkaus. Ihminen, massaolento kun on, kokee ne usein päinvastoin, mutta minä olen eri mieltä. Voimaannun ja saan paljon energiaa toteuttaessani elämääni omaa sisäistä ääntäni noudattaen. Se antaa elämään merkittävää sisältöä, syvyyttä ja tyydytystä. Se tekee elämästä juuri minun näköiseni ja makuiseni. Sellaisen, jota on kiinnostavaa herätä elämään jokaikinen aamu.

Näin vakavana  tässä ja tänään, toiveissa että pian pääsisi taas toteuttamaan niitä ihania, omaehtoisia retkisuunnitelmia, kuten se jo kaipaamani öinen pöllöretki, kevättalven pitkä laturetki jne.  jne.

No, kyllä se tästä, aurinkokin jo pilkistää pilvien raosta. Mukavaa loman jatkoa hiihtolomalaisille ja omaehtoista arkea meille muille!

sunnuntai 17. helmikuuta 2013

Uudella ladulla

Jo jonkin aikaa olen halunnut hiihtää erään peltolenkin ja  varhain aamulla  olin lähdössä liikkeelle. Oli jännittävää hiihtää  uutta latua, josta tiesin vain summittaisen pituuden ja suunnan. Tunnelma pellolla oli kostean utuinen,  salaperäinen ja äänetön. Kuului vain suksien suhina ladulla.






Jonkin matkan päässä oli toinenkin elävä olento, kettu viipotti pellolla määrätietoisesti. Latu sivuutti sen helmimäisen  jälkiketjun, pellolla oli muutenkin paljon eläinten jälkiä.






Latu kaarteli välillä pellon laitamilla. Koska olin liikkeellä niin varhain, sain nauttia täydellisestä rauhan tunteesta ja kiireettömyydestä yksikseni. Pysähtelin katsomaan eläinten jälkiä tarkemmin ja kuulin linnut. Käpytikan rytmikäs nakutus, punatulkun pehmeät äännähdykset ja talitintin kevättä enteilevä titi-tyyn tapailu.






Kannatti lähteä anivarhain liikkeelle, oli valtavan nautinnollista hiihdellä hiljakseen omaan tahtiin kehoa herätellen ja luontoa havainnoiden. Lintujen äänet, sumuisen utuinen, levollinen  maisema, tuuli kasvoilla. Seesteinen  olotila. Nappasin jopa itsestäni kuvan ja ihmeekseni se oli  onnistunut. Kuvassa näkyy onnellisen oloinen nainen hymy silmissään.

Rentouttavaa sunnuntain jatkoa!




perjantai 15. helmikuuta 2013

Valo



Sinä ihan loistat.
Hehkut
sisäistä valoa.
Jotain salaista onnea,
kuin kirkas lähde  metsäaukealla,
siellä minne moni ei löydä.

Löytääkseen sinne
tulee uskaltaa
olla heikko,
näyttää haurautensa,
sielunsa haavat
ja luottaa hyvyyteen.

Lempeään pyyteettömyyteen.




tiistai 12. helmikuuta 2013

Havahtuminen

Pari päivää sitten  havahduin siihen, että blogini sisältö on  muuntunut aiemmasta Hipaisuja-blogistani .

Hipaisuissa pohdin ja selvittelin ajatuksiani  elämääni koskettavista teemoista kuten mm. ihmisten kohtaaminen, ihmisuhteet ja tunteet, työuupumus ja kipuilu. Aina on mukana ollut myös luonto tärkeänä osana.

Nyt sitten huomasin, että luonto ja luontoretket ovat ottaneet vallan blogissani. Jäin pohtimaan, mitä on tapahtunut ja miksi. Kauaa ei tarvinnut miettiä, kun muistin viime vuoden monet vaikeudet. Vaikeuksien keskellä selvittelin ajatuksiani ja mietiskelin asioita vanhassa blogissani.

Havaitsin, että nyt on moni asia paremmalla tolalla kuin viime vuonna. Ja kun elämässä näyttää  koittaneen suvantovaihe, pohdinnat ovat jääneet hieman taka-alalle ja olen kyennyt  nauttimaan  monesta asiasta enemmän. Totta vieköön, stressioireet ovat hävinneet, se on jo iso asia. Ja kivut ovat kaikonneet. Se on niin äärettömän helpottavaa ja arvokasta,  se antaa tilaa ilolle, nautinnolle ja nykyhetkessä elämiselle.

Olen minä edelleen pohdiskelija ja tuumailija, tänne niitä en vain  ole tullut kirjanneeksi. Saattaa niitä mietteitä ilmaantua tännekin, jos jokin aihe ottaa minuun syvän kosketuksen. Vaikka itse olen viime aikoina keskittynyt enemmän luontoiluun,  on tosi mielenkiintoista lukea muiden kirjoittajien omia  ajatuksia ja syvällisiäkin pohdintoja heidän blogeistaan, vaikka en aina kommentoisikaan.






Havahtuminen siihen, että elämä näyttää tässä hetkessä valoisampia kasvojaan, on aika hieno juttu. Eikä vain aika hieno, vaan upea.  Hyvän mielen lähteitä on tosiaan enemmän kuin vain 10.

Olisiko tässä eräs opetus vaikean viime vuoden jäljiltä? Opetus siitä,  että  elämässä  on runsaasti  hyvää ja kaunista, vaikka on menettänyt paljon ja kokenut kaikenmoista?



lauantai 9. helmikuuta 2013

Hyvää mieltä sielun sopukoihin asti

Birgitta antoi blogissaan haasteen niputtaa 10 hyvän mielen lähdettä omin tavoin ja sanoin. Ideana olisi jatkaa haastetta eteenpäin vähintään viidelle bloggaajalle, mutta tällä kertaa olen laiska ja jätän sen väliin. Kiitos Birgitta erilaisesta haasteesta ja suo anteeksi laiskuuteni sen jatkamisessa! Kun minä vastikään jakelin toista haastetta eteenpäin....niin, selityksen makua, tiedän, mutta tällä kertaa näin....



Minun 10 hyvän mielen lähdettäni vapaassa ajatusvirrassa


Hänen silmänsä, niiden intensiivinen katse ja se huumaava tunne...

Yllättävä meili, sanat jotka saavat nauramaan ja unohdan silmänräpäyksessä ne kaikki  työmeilit.....mitä tämä on en tiedä mutta hyvä mieli.

Musiikki ja liike harmoniassa, koko keho mukana, lantion keinahdukset, jalkojen  nopeat askeleet, eloisuus ja tarkkuus rytmissä.....salsa!

Tarvon hangessa, hiihdän  ladulla, hengästyn, tuntuu hyvältä antaa lihasten tehdä töitä, sydän sykkii,  nautin rehkimisestä, olen vahvasti elossa.

Sydämeni syke ja tunne elämänvoimasta. Kipujen kaikkoaminen, onko se totta?......henkinen ja fyysinen hyvä olo.

Kun sytytän tulet ja lasken tikut kädestä, aika pysähtyy. Liekit hypnotisoivat ja on vain se hetki.

Sininen uni. Ihana lepo ja palautuminen kodin salaisimmassa sopukassa untuvapeiton alla.

Kummipojan onnellinen ilme, hän rakastaa. Ja veli ja äiti. Sisar. Ja kaikki muut. Rakastavat  ja ilahtuneet ilmeet.

Kukkanupun aukeaminen ja lintujen äänet. Auringon valo ja elämänvirta. Ja se että saan nähdä, kuulla ja kokea sen kaiken.

Tämä ainutkertainen elämä. Kallisarvoinen.







Ja kuten tämä kuva  tulppaanin sisimmästä, hyvän mielen luetteloni on epätäydellinen,  kuten laatijansakin. Mutta sellaista elämä on. Ja ah niin ihanaa.

Aamun sininen hetki

Lopultakin uskalsin lähteä vähän liikkeelle, aamukävelylle vielä nukkuvaan maisemaan. Hitaasti ja varoen, mutta syvään raitista ilmaa hengittäen. Sininen hetki leikitteli valoilla ja varjoilla. Yksinäinen pulkka lepäsi unohdettuna, oliko siinä menty vauhdikkaasti päin puuta?
















Hiljaisella kävelytiellä oli tunnelmallista ja levollista. Kauempaa katsottuna valot ja varjot pehmenivät sävyiltään.







Onnellisena liikkeellepääsystä askelsin lumessa. Miten hyvältä tuntuikaan hengittää ulkoilmaa ja hengästyä vähän.








Aukealla tuuli puski vastaan ja tallaamaton polku antoi haastetta. Hieman jo väsytti, mutta into oli suuri enkä tahtonut kääntyä takaisin. Mikään ei ole tylsempää kuin kääntyä omia jälkiään takaisin. Sinnikkäästi taivalsin keskellä peltoja.

Sininen hetki haihtui vaivihkaa ja antoi tilaa harmaanvalkealle värimaailmalle. Loppusuoralla alkoi jo näkyä muitakin varhaisia liikkujia. Tämä aikainen kävelijä oli erityisen hyvällä mielellä päästyään taas liikkeelle, parin tunnin rauhallinen lenkki lähiluontoon antoi mukavia, talvisia elämyksiä. Ja sitä varpusten sirkutusta loppumatkasta, joko linnut tekevät kevättä täyttä päätä?






Rentouttavaa ja voimauttavaa päivän jatkoa sinulle.

torstai 7. helmikuuta 2013

Lumisadetta ja silmäniloja

Tämän viikon päivittäiset runsaat lumisateet kertovat, että vielä ollaan tiukasti sydäntalvessa. Eikä siinä mitään, lunta saa tulla tupaan, vaikka  pikkuteitä  ajellessa alkaisi olla tarpeen nelivetoinen maasturi.

Toipilaana ollessa mieltäni ja sieluani ovat  virkistäneet kodin kasveissa näkyvä elämänvoima, kasvu  ja vihreys. Vihreän kontrasti ulkona sateleviin suuriin lumihiutaleisiin on voimakas. Ulkona täysi talvi ja lumitulva, sisällä eksoottinen pienikukkainen kämmekkäni kukkii runsain mitoin.




Tulppaanit vakuuttavat, että kevät tulee ja jopa saniainen on heräämässä kasvuun.









Viimeiset kuvat ovat epätarkkoja, mutta silti pidän niistä melkeinpä eniten. Näen niissä keveyttä ja ilmavuutta, unenomaista, herkkää ja pehmeää kauneutta, lupauksen ja väläyksen lähestyvästä keväästä.











keskiviikko 6. helmikuuta 2013

Mielikuvaretkeilyä

Olen huomannut olevani addiktoitunut liikuntaan ja ulkoilmaelämään. Olen ymmärtänyt sen merkityksen selvästi nyt, kun kipakan flunssan ja toisenkin pakottavan syyn tähden en ole päässyt lempipuuhiini puoleentoista viikkoon. Ja vielä menee varmaan lähes viikko....

Oletko sinä addiktoitunut johonkin, jota ilman tunnet nahistuvasi tai haalenevasi? Mitä ilman mieli apeutuu ja näköala kaventuu? Mikä on elämän eliksiiriä ja antaa elämälle sen potkun, kipinän ja virkistyksen?

Sen verran on hereillä  kuitenkin, että  mielessä kajastaa uusia retkiä, vaikka vielä ei ole mitään asiaa ulos edes kävelylle. Pelkkä uusien seikkailujen ja retkien ajattelu virkistää hiukan ja antaa tulevaan toiveikkaamman  näkymän. Karttojen selailu ja vaikkapa hiihtolomareissun kohteen miettiminen antaa uskoa  siitä, että vielä tästä päästään liikkeelle ja elämään taas kiinni.






Talvista päivän jatkoa täältä lumen saartamasta huushollista, lunta tuli eilen 20 cm ja tälle päivälle on luvattu reilut 10 cm lisää.