lauantai 22. helmikuuta 2014

Kohti talviseikkailua

Seikkailullista talvilomaa odotellessa katselin viime kesän kuvia, kun tein valmisteluja tätä talvea varten. Löysin kesällä vintiltä vanhat puusukset ja iki-ihanat punaiset monot ja samassa päätin kokeilla tulevana talvena umpihankihiihtoa. Kun vain lunta olisi riittävästi.....







































Kuinkahan luistaa tervattu suksi? Viimeksi sellaisilla hiihdin pikkutyttönä. Aion hiihdellä metsässä ja jäällä.

Seikkailua varten olen kehitellyt myös omatekoisen pienen ahkion, kuvia siitä tulee myöhemmin. Lisäksi olen neulonut oikeat vanhanaikaiset villahousut eli pässinpökkimät......=)

Leppoisaa päivän jatkoa.




sunnuntai 16. helmikuuta 2014

Yllätyksellinen koskiretki

Pitkästä aikaa sairasjakson jälkeen pääsin luontoon liikkumaan. Lähdin tutulle koskelle aamukahville. Kuten elämässäkin, retkipolulla on välillä kiviä tai muuta kompasteltavaa kuten tällä reissulla kuusten juuria.











Suurin osa matkasta kuljetaan pitkospuita pitkin. Neitseellinen, ohut lumikerros peitti pitkoksia, olin ensimmäinen liikkuja aamussa. Kunnes eteeni ilmestyivät oravan hauskat tassukuviot. Ne kulkivat satakunta metriä pitkoksia pitkin tasaisesti, kunnes jäljissä näkyi kuvio, olikohan orava loikannut vai mitä oli tapahtunut. Sen jälkeen tasaiset tassukuviot jatkuivat taas.











Saavuttuani laavulle kahvi maistui. Ripsotteli hiljakseen lunta, kuului vain kosken pauhu. Aikani istuttuani päätin palata kosken reunamia, siinä oli ohut jääpeite. Näin etäämmällä hienon lumikaton kiven päällä, eikun sitä kohti varovasti edeten.











Koski näytti mukavalta harmaanakin aamuna. Oivalsin, miksi pidän myös näistä pilvipäivinä otetuista kuvista. Pidän mustavalkografiikasta ja näissä kuvissa on joskus paljon samankaltaisuutta grafiikanlehtiin. Väreissä ja sävyissä, valoissa ja varjoissa.































Kamerassa oli  makroputki, tarkoitus oli kuvata pieniä yksityiskohtia. Mutta sitten innostuin jokimaisemasta. Seisahduin katsomaan sitä, seisoin paikallani ja tutkailin maisemaa. Ja sitten, yhtäkkiä, koskikara hypähti parin metrin päähän eteeni lumivallin takaa. Hyvänen aika, en ehtinyt kuvaamaan kun lintu oli jo mennyt kauemmaksi. Ja kamerassa  makro, eikä minulla ole kotonakaan lintujen kuvaamiseen sopivaa välineistöä. Mutta tälläinen kuva tuli, tämäkin on osasuurennos. On edes joku dokumentti tästä yllättävästä tapahtumasta....=)










Vaikka olin jo paluumatkalla, pysähdyin tarkkailemaan lintua. Ja ihastuksekseni näin kohta toisenkin  ja hetken päästä näin samalla silmäyksellä jo kolme lintua. Pakkohan se oli istahtaa lumelle tarkkailemaan tilannetta pidempään.

Lintu ei enää tullut niin lähelle, oli havainnut minut. Mutta seurasin reilut puoli tuntia lintuja, niiden kalastusta ja höyhenien sukimista. Ne lennähtelivät välillä yläjuoksulle ja palasivat taas. Ja niiden äänet, voihan ihanuus, kuulin ne nyt todella hyvin. Olen kuullut niitä ennenkin, mutta tämä kerta oli ainutlaatuinen. Linkin kautta pääsee kuulemaan koskikaran ääninäytteen  http://www.luontoportti.com/suomi/fi/linnut/koskikara

Lintujen suosikkipaikka joessa näytti olevan seuraavan kuvan lumipenkki kahden kiven välissä, siitä eräs linnuista hätisti toiset useamman kerran pois.










Lopulta kylmä alkoi tuntua kehossa niin paljon, että oli pakko lähteä kotia kohti. Maiseman hiljaisuus teki vaikutuksen, retki oli ollut yllätyksellinen ja ainutlaatuinen ja loppumatka oli mukava tunnustella vaikutelmiaan seesteisen kauniissa, hiljaisessa aamupäivässä.






















Aivan loppumatkasta tein vielä pienen lisämutkan, en malttanut vielä suunnata autolle. Ja se kannatti, näin joen lumessa nuo seuraavan kuvan jäljet. Minusta ne muistuttavat saukonjälkiä, tunnistaako joku teistä ne?















sunnuntai 2. helmikuuta 2014

Tuiskuretki

Luvassa tuulta ja tuiskua, kuulosti sopivan erilaiselta retkisäältä. Tuonne minä suuntasin, hieman viime viikkoista isommalle saarelle kuuntelemaan tuulen tuiverrusta.









Jäällä olin vain minä ja pari pilkkijää. Lunta tuiskutti tuulen kanssa, keho teki töitä kahlatessaan hangessa. Hengästyin.



Saari oli neitseellisen lumen ympäröimä, vain jalanjälkeni kuvioivat sitä noustuani jäältä saareen.









Näky saaressa oli lohduton ja harmistuin. Roskaa ja roskaa. Ihmisen ajattelemattomuus ja piittaamattomuus kiukuttivat.

























Tein tulet ja poltin tuomieni puiden sytyttyä myös poltettavia roskia ympäristöstä. Lämmin tuli piristi mieltäni ja sen hehkussa kuuntelin tuulta. Tunsin olevani yksin keskellä luonnon voimia ja se tuntui vaan hyvältä. Tulen lämmöstä oli mukavaa katsella jäälle oksien lomasta.
















Piipusta vain savu kohoaa.



























Kun lopulta läksin saarelta kohti manteretta, lumi oli peittämässä tulojälkiäni, pyyhkimässä hangen pintaa puhtaaksi. Kuin en olisi paikalla ollutkaan.