keskiviikko 23. joulukuuta 2015

Joulu






Joulussani....


 Herkkiä, suurenevia  nuppuja
aamussa  avautuvia.
Lumoavat kämmekkäni
 ja kauneuden ihana  hitaus. 


Huopaenkelin pehmeät siivet suojana
viipyilevissä  heräämisissä
unimatkoilta,
talven kalpeassa valossa.


Saunaa,  herkkuja,
lyhdyssä kynttilä,
silmät  joissa loistaa lämpö.

Ja sanat, joita sanotaan.


Hymyyn kaartuvia huulia,
villasukkia ja takkatulta,
sylittelyä, 
lempeää  hiljaisuutta.


Onni helmenä sydämessä,
sykähdyttävänä  elämänilona,
rakkautena olossa,


siltana uuteen valoon.



























































































Rauhaisaa ja onnellista joulunaikaa sinulle.

lauantai 19. joulukuuta 2015

Kytäjärvi

Vajaa viikko jouluun ja maisema Kytäjärven aamussa oli kuin keväällä.






















Kytäjärven pohjoispuolen rantaa seurailee kapea hiekkatie.











Keimonniemeä lähestyessä tien viereltä nousevat  jyrkät kalliot.









 Valkea silta ylittää veden, näen matkan päässä häämöttävän punaisen rakennuksen. Sieltä kuuluu voimakasta vedenkohinaa, onkohan siellä mylly. Silta erottaa Kytäjärven ja Suolijärven yhdistävän kapean  uoman.

















Jälkikäteen otan asiasta selvää, tuossa on tosiaan vanha mylly sekä sähkölaitos.










Hetken hiekkatietä jatkettuani sujahdan kapeammalle tielle, joka nousee metsään. Se vie minut vanhalle laavulle Suolijärven rantaan. Näkö- ja kuuloetäisyydellä  on Suolijärven pato. Näkymä Suolijärvelle, jonka rannat ovat kovin kallioiset.



























Tulen sytyttyä on aikaa katsella tarkemmin ympärilleen. Laavun katto on sammaloitunut ajan saatossa.



























Paluumatkalla minut ohitetaan nelijalkaisen menopelin voimin.










Vielä silmäys vanhaan Kytäjän myllyyn ja komeisiin kallioihin. Kytäjärveltä tuulee kasvoille,  tikliparvi sirputtaa lähipuiden latvoissa .















Hyvää joulunodotusta.

lauantai 28. marraskuuta 2015

Porkkalanniemi maakravun silmin

Maakrapu hämmästyi meren voimakasta ääntä. Se kuului yli kilometrin päähän rannasta, kohina. Meri on minulle vieras ja pelottava elementti, jota kunnioitan kovasti. Kaunis se on, mutta voimallinen.






























































































Kaunista ja lempeää adventtia.

lauantai 21. marraskuuta 2015

Nedergård

Olipa upeaa päästä pienen tauon jälkeen luontoretkelle ja se suuntautui Kirkkonummen Porkkalanniemeen.   Uudenmaan virkistysalueyhdistys  esittelee Nedergårdin virkistysaluetta sivullaan, tietoa löytyy myös Kirkkonummen kunnan sivulta. Ajomatka Nedergårdiin on loppupäässä vajaat 20 km mutkikasta ja kapeaa tietä. Sitä ajaessani tien ylitti kolme peuraporukkaa vielä hieman hämärässä aamussa, joten varoen saa ajella. Onneksi takanani ajoi tällä kertaa mukavan ajovälin minuun  jättänyt autoilija, siitä kiitokset hänelle.

Nedergårdin valvojankopin vierustalta lähtee polku niemenkärkeen. Ilmoitustaululle on ilmaantunut sitten edellisen kerran suuri punkkivaroitus, nyt niistä tuskin on harmia. Maisema polun varrella on suurelta osin jylhän kallioista. Olen kävellyt siellä kerran ennenkin ja jännittävästi huomasin samoja yksityiskohtia kuin silloin, kuten kallion vaaleat, hienot kuvioinnit.








































Liikuin märillä kallioilla varoen, jo kinttujenikin takia. Mutta kuinka kuinka ollakaan märkä kallio pääsi yllättämään ja hupsheijaa, jalka lipsahti ja samoin koko nainen. Kuin hidastetussa filmissä ajattelin liukastuessani, että mitenhän nivelteni käy saati sitten kameran. Sinne humpsahdin peffalleni toinen jalka vauhdilla alleni vääntyen. Kuin ihmeen kaupalla niveliini ja kroppaani ei sattunut ja kamerakin pysyi kädessäni korkealla  koko komean ilmalennon aikana oikeinpäin ja turvallisesti. On se hyvä, että peffassa on vähäsen pehmustetta omasta takaa. Hetki piti maassa istua ja tunnustella, ovatko kehon kaikki paikat kunnossa....:)










Kaatuminen oli oiva muistus kallioiden vaarallisuudesta syksyllä. Jos en olisi kaatunut tässä, olisin varomattomammin liikkunut  rannan osin jyrkilläkin kallioilla.

Saapuessani meren rantaan näin heti, etten ollut yksin. Olin etukäteen ollut vakuuttunut, että kukaan muu ei hakeudu koleana ja tuulisena syysaamuna meren rantaan, mutta olin väärässä. Rannassa seisoi tummiin pukeutunut hahmo.










Antaessani katseeni kiertää rantaa näin hahmoja lisää, siellä sun täällä  seisoi  joku. Ja siinä samassa muistin paikan olevan kuulemma tyrskykalastajien suosima. No, tyrskyjä siellä toden totta  oli.



















Kiertelin rantaa varovasti astellen. Tuuli viuhui korvissa ja aallot pitivät omintakeista ääntään.  Kurkistelin puiden lomasta ja ihmettelin meren ja tuulen voimaa.




















Kun katse pysähtyi rannan kasvillisuuteen, se havaitsi muitakin  kuin sinisen ja harmaan sävyjä.












































Nedergårdin tulistelupaikka on hivenen matkaa merenrannasta kallion päällä, arvatenkin siksi että siellä se  on edes vähän  tuulelta suojassa. Maisema nuotiopaikalta on vielä merellinen.















Tyrskykalastajia saapui rannalle lisää. Hymyileviä, iloisia ulkoilmaihmisiä. Minä siirryin tulistelemaan ja aistimaan merellisen tulipaikan tunnelmia. Jollekin oli maistunut virvokejuoma, minulle riitti kuuma kahvi ja karjalanpiirakat.















Istuskelin tulilla hyväsen aikaa. Tätä kaipasin ja tarvitsin. Pysähtymistä arjen kiireen ja hässäkän keskellä. Sielu ei pysy kiireessä mukana ja silloin hyppään kiireen kyydistä pois hengähtämään. Merenranta oli siihen kerrassaan oiva paikka.

Nautin kokemastani, viihdyn merenrannalla mieluummin tälläisellä ilmalla kuin vaikkapa hellepäivänä. Tuuli ja aaltojen ääni, meren raikkaus ja viileyskin antavat vahvan tunteen elämänhalusta ja -voimasta.

Lempeää marraskuuta sinulle.