lauantai 28. marraskuuta 2015

Porkkalanniemi maakravun silmin

Maakrapu hämmästyi meren voimakasta ääntä. Se kuului yli kilometrin päähän rannasta, kohina. Meri on minulle vieras ja pelottava elementti, jota kunnioitan kovasti. Kaunis se on, mutta voimallinen.






























































































Kaunista ja lempeää adventtia.

22 kommenttia:

  1. Voi hitsi miten tulee ikävä meren rannalle kun katsoo kuviasi! Aivan sisintä riipaisee :) Meri on niin mahtava ja voimallinen syksyllä, että sen äärellä ihan huuhtoutuu johonkin muuhun todellisuuteen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miten osuvasti sanot "sen äärellä ihan huuhtoutuu johonkin muuhun todellisuuteen". Niin se on.

      Poista
  2. Minulla on hieman samanlainen suhde mereen. Uusikaupungin seudulla asuessani tutustuin mereen, Sain olla veneretkillä, uimassa meressä, kuunnella meren kohinoita, katsella aallokkoja ja upeaa oli myös kun jääkylmä vesi lainehti rantakivikkoon jäätyen ja jäät kilahtelivat kuin kellot.
    Kuvasi toivat mieleen niin paljon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aimarii, jäätyneen meren kilahtelu rantakivikkoon on varmasti kaunista. Sitä en ole kuullut koskaan, olen meren rannalla hyvin harvoin. Järvenrannalla olen jään ääniä kuunnellut ja nekin ovat kiehtovia.

      Poista
  3. Tulevat kuvistasi mukavat muistot mieleen :-)
    Näyttää hyytävältä tuo meri tähän aikaan vuodesta. Kesällä se on lempeämpi, kutsuu järvi-ihmistäkin :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Susanna, hyytävää tuo vesi varmasti olikin ja tuulikin puhurimainen. Ei houkutellut uimaan edes avantouimaria....:)

      Poista
  4. Porkkala on ihana paikka, siellä tulee käytyä aivan liian harvoin.

    Olen samaa mieltä, meri on hiukan pelottava, mutta silti upea katsella. Järvi rauhoittelee minua helpommin, enkä yhtään osaa sanoa miksi...

    Tänään on luvattu taas hyvää säätä, joten kohta on lähdettävä ulos nauttimaan raikkaasta marraskuun lopusta =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Birgitta, järvi-ihminen olen minäkin, paljon lapsuudesta asti järven rannalla aikaa viettänyt. Siinä se on tullut tutuksi. Tiedostan toki järvenkin voiman, olen sen omakohtaisesti kokenut. Meri on suuri tuntematon minulle ja ihailen sitä kunnioittaen, usein vain rannalta käsin katsoen.

      Sää on täälläkin nyt kaunis, kun katson ikkunasta ulos näen auringon....:)

      Poista
  5. Melkein tulee vilu kun noita aina tuulisia maisemia katsoo.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä Pekka, kylmä tuolla olikin, voi vaan kuvitella kuinka kylmää on kalastajilla veneissään....

      Poista
  6. Pidän kovasti merestä, upea kuvasarja!

    VastaaPoista
  7. Aallot, kalliot ja rantapuut kertovat jatkuvuudesta. Tuo maisema ei muutu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, osuvasti ilmaistu. Ehkä jatkuvuus on yksi tuon maiseman kiehtovuuden osatekijä.

      Poista
  8. Hienoja maisemia. Porkkalassa täytyy käydä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Poikkea ihmeessä Ninnu, se on todella kiehtova paikka.

      Poista
  9. Minusta on ihana seisoa kalliolla silmät kiinni, levittää kädet ja antaa tuulen puhaltaa. Tuntuu, että se vie mielen pölytkin mennessään. Tätä harrastan ison järven rannalla, mutta kuviesi paikka sopii samaan harrastukseen mainiosti : )

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mayo, kuulostaa aivan ihanalta! Tuota minunkin täytyy kokeilla....:)

      Poista

Mielenkiinnolla luen ajatuksiasi, kiitos!