lauantai 21. marraskuuta 2015

Nedergård

Olipa upeaa päästä pienen tauon jälkeen luontoretkelle ja se suuntautui Kirkkonummen Porkkalanniemeen.   Uudenmaan virkistysalueyhdistys  esittelee Nedergårdin virkistysaluetta sivullaan, tietoa löytyy myös Kirkkonummen kunnan sivulta. Ajomatka Nedergårdiin on loppupäässä vajaat 20 km mutkikasta ja kapeaa tietä. Sitä ajaessani tien ylitti kolme peuraporukkaa vielä hieman hämärässä aamussa, joten varoen saa ajella. Onneksi takanani ajoi tällä kertaa mukavan ajovälin minuun  jättänyt autoilija, siitä kiitokset hänelle.

Nedergårdin valvojankopin vierustalta lähtee polku niemenkärkeen. Ilmoitustaululle on ilmaantunut sitten edellisen kerran suuri punkkivaroitus, nyt niistä tuskin on harmia. Maisema polun varrella on suurelta osin jylhän kallioista. Olen kävellyt siellä kerran ennenkin ja jännittävästi huomasin samoja yksityiskohtia kuin silloin, kuten kallion vaaleat, hienot kuvioinnit.








































Liikuin märillä kallioilla varoen, jo kinttujenikin takia. Mutta kuinka kuinka ollakaan märkä kallio pääsi yllättämään ja hupsheijaa, jalka lipsahti ja samoin koko nainen. Kuin hidastetussa filmissä ajattelin liukastuessani, että mitenhän nivelteni käy saati sitten kameran. Sinne humpsahdin peffalleni toinen jalka vauhdilla alleni vääntyen. Kuin ihmeen kaupalla niveliini ja kroppaani ei sattunut ja kamerakin pysyi kädessäni korkealla  koko komean ilmalennon aikana oikeinpäin ja turvallisesti. On se hyvä, että peffassa on vähäsen pehmustetta omasta takaa. Hetki piti maassa istua ja tunnustella, ovatko kehon kaikki paikat kunnossa....:)










Kaatuminen oli oiva muistus kallioiden vaarallisuudesta syksyllä. Jos en olisi kaatunut tässä, olisin varomattomammin liikkunut  rannan osin jyrkilläkin kallioilla.

Saapuessani meren rantaan näin heti, etten ollut yksin. Olin etukäteen ollut vakuuttunut, että kukaan muu ei hakeudu koleana ja tuulisena syysaamuna meren rantaan, mutta olin väärässä. Rannassa seisoi tummiin pukeutunut hahmo.










Antaessani katseeni kiertää rantaa näin hahmoja lisää, siellä sun täällä  seisoi  joku. Ja siinä samassa muistin paikan olevan kuulemma tyrskykalastajien suosima. No, tyrskyjä siellä toden totta  oli.



















Kiertelin rantaa varovasti astellen. Tuuli viuhui korvissa ja aallot pitivät omintakeista ääntään.  Kurkistelin puiden lomasta ja ihmettelin meren ja tuulen voimaa.




















Kun katse pysähtyi rannan kasvillisuuteen, se havaitsi muitakin  kuin sinisen ja harmaan sävyjä.












































Nedergårdin tulistelupaikka on hivenen matkaa merenrannasta kallion päällä, arvatenkin siksi että siellä se  on edes vähän  tuulelta suojassa. Maisema nuotiopaikalta on vielä merellinen.















Tyrskykalastajia saapui rannalle lisää. Hymyileviä, iloisia ulkoilmaihmisiä. Minä siirryin tulistelemaan ja aistimaan merellisen tulipaikan tunnelmia. Jollekin oli maistunut virvokejuoma, minulle riitti kuuma kahvi ja karjalanpiirakat.















Istuskelin tulilla hyväsen aikaa. Tätä kaipasin ja tarvitsin. Pysähtymistä arjen kiireen ja hässäkän keskellä. Sielu ei pysy kiireessä mukana ja silloin hyppään kiireen kyydistä pois hengähtämään. Merenranta oli siihen kerrassaan oiva paikka.

Nautin kokemastani, viihdyn merenrannalla mieluummin tälläisellä ilmalla kuin vaikkapa hellepäivänä. Tuuli ja aaltojen ääni, meren raikkaus ja viileyskin antavat vahvan tunteen elämänhalusta ja -voimasta.

Lempeää marraskuuta sinulle.



14 kommenttia:

  1. Meri on näin loppusyksystä, talven kynnyksellä kauneimmillaan, joten oikeaan aikaan rannalle menit. Välillä kyllä hämmästyy, kun kohtaa mitä ihmellisimpinä aikoina ihmisiä rannalla. Ihana tunnelma tuossa viimeisesä kuvassa. Rentouttavaa viikonlopun jatkoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Menin sinne siis sattumalta oikeaan aikaan...:) Olin aivan varma, että tuolla ei olisi ketään, mutta siellähän alkoi olla lopussa jo ruuhkaa. Rannan ruuhkassa oli minun lisäkseni 7 tyrskykalastajaa....:)

      Kiitos Huopalintu ja samoin sinulle!

      Poista
  2. Kauniissa maisemissa olet käynyt!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Merimaisema on kaunis, myös pilvisenä syysaamuna. Kiitos Marliska!

      Poista
  3. Tuota liukastumista kallioilla minä yritän aina varoa. Onneksesi et loukannut. Hieno retki ja marraskuu näytti aivan kelvolliselta, jopa löytyi raikasta vihreää väriäkin.
    Meri on nähtävyys jo sinänsä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aimarii, yritän myös varoa, mutta niin vain pyllähdin ja vieläpä vauhdikkaasti. Vahinko ei tule kello kaulassa. Oli onni, ettei mitään käynyt, nauratti vain. Retki oli mukava, vaikka kolea olikin, olipa ainakin hyvä hengittää raikasta meri-ilmaa. Minullekin meri on nähtävyys, olen täysin maakrapu.

      Poista
  4. Eläväisiä, jotenkin 'juoksevia' kuvia.

    VastaaPoista
  5. Onpa upea paikka tuo Porkkalanniemi. Kallioiset merenrantapaikat ovat siitä hauskoja, että vuodenajasta riippumatta maisema pysyy melko samanlaisena. Täälläkin tuo kalliolla liukastelu on opettanut varovaisuuteen. Pehmeä ja märkä sammalkerros katoaa herkästi jalan alta. Onneksi sinulle ei käynyt pahemmin. Meren tyrskyt herättävät aina kunnioitusta. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Päivi, tuo on tyrskykalastajien lisäksi lintubongareiden suosiossa lintujen muuttoaikaan. Ei onneksi käynyt mitään, mikä on kyllä ihme. Tein vauhdikkaan ilmalennon...:)

      Poista
  6. Kauniita on Porkkalan merelliset maisemat. Ja mahtavia tyrskyjä.
    Onneksi ei käynyt pahemmin kaatumisessa. Märät kalliot ovat yhtä vaarallisia kuin jäätiköt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meri on kaunis, vaikka minulle vieras elementti. Maakrapuna on kiinnostavaa katsella vaihteeksi merimaisemia. Nopeasti märkä kallio minut selätti, vaikka varoen liikuin, oli onnea matkassa ettei kamera eikä keho kärsinyt.

      Poista
  7. Tuttu paikka:)

    Onneksi ei sattunut mitään, märkinä kalliot ova todella vaikeita kulkea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ahaa, olet käynyt tuolla:) Märkä kallio oli tuossa kohtaa vain hiukan kalteva, mutta jalka lipesi siinä vauhdikkaasti ja se oli menoa se. Joskus tuuriakin, kun ei sattunut ollenkaan.

      Poista

Mielenkiinnolla luen ajatuksiasi, kiitos!