lauantai 29. marraskuuta 2014

Piilolammilta Kiiskilammelle

Pitkästä aikaa pääsin liikkeelle luontoon ja niin innoissani olin, että läksin liikkeelle liiankin aikaisin. Ajaessani   Piilolammille  oli vielä hämärää, ajoin varovasti peurarikkaalla seudulla, näinkin parin peuran loikkivan tien yli valkoiset hännät vilkkuen.

Silmät tottuivat hämärään nopeasti ja liikuin aamumetsässä hitaasti Piilolammen reunaa sen nuotiopaikan ohittaen. Suopursujen tuoksu oli vahva, linnut alkoivat hiljalleen heräillä. Matkanteko sujui vitkaan, liikuntakykyni ei ole entisellään. Mutta olipa ihanaa olla ulkona!

Kiiskilampi on Usmin suosikkipaikkojani ja perille päästyäni tein tulet. Utuinen lampimaisema ja hiljaisuus - taivaallista.

















































Paluumatkalla Piilolammillakin oli jo valoa kuvata. Lammen rannalla on piilomökki - nyt sen paljasti sankka savu.









Piilolammin nuotiopaikan lähellä on mukavannäköistä, lapsia leikkimään houkuttelevaa maisemaa. Ja Uudenmaan virkistysalueyhdistys on varannut polttopuutakin riittävästi tulistelijoille.













Metsästä palatessa olo on aina parempi kuin sinne mennessä - niin nytkin. Hyvää viikonloppua ystävät.

lauantai 15. marraskuuta 2014

Tulehen tuijottaja

Niin on paljon asioita mielessä, että oli pakko päästä tulille istumaan ja mietiskelemään. Elämää ja kaikkea, mitä siihen on viime aikoina kuulunut. Ja paljon kuuluu varmasti jatkossakin.








Hiilloksen taustalla kuuluu joen voimakas pauhu, vieressä on pieni koski. Kova äänikin  katoaa, kun vaipuu aatoksiin.


















Voimaannuttavaa viikonloppua, ystävät, pitäkää huolta itsestänne ja toisistanne.

sunnuntai 9. marraskuuta 2014

Paratiisi

Pääsin liikkumaan vähän ulos ja suuntana oli ei enempää eikä vähempää kuin Paratiisi, joka sijaitsee Salmen ulkoilualueella. Kävin ensin  Iso-Parikkaan rannalla ja palasin tulille  Paratiisin laavulle. Minä joka syyskuussa vielä kiipeilin Korouoman Julmakalliolla kävelin vaivoin hitaasti vähän yli kilometrin matkan tasaista tietä.

Iso-Parikas




















Joskus elämä tuntuu näköalattomalta ja epävarmalta, edessä tuntuu olevan vain tiheikköä määrättömiin.








Onneksi voi löytää edes pieniä hetkiä, jolloin seesteisyys ja levollisuus kaiken keskellä rauhoittavat sielua ja sydäntä.


















Nämä pienet hetket tekevät olon onnelliseksi. Niin onnelliseksi, että herkistyy ja sydän sulaa. Ei haitannut pilvinen sää eikä laavun katolta putoilevat sadepisarat, ei viileän kirpakka lämpötila.

Onnelliseen hetkeen riittivät nuotion humina, punatulkun jypytys, korpin  raakkuna. Hiekan ratina hitaiden askelten alla ja raikas ulkoilma kasvoillani. Metsän hämyinen aamu ja lumihiput sammalilla.



Paratiisi.















Rauhallista päivän jatkoa ystävät, voikaa hyvin.

sunnuntai 2. marraskuuta 2014

Pysähtymisen paikkoja

Monta pysähtymisen paikkaa limittäin ja päällekkäin nyt ja luontoon pääsy on hiipunut  lähes olemattomiin. Olen selvittelemässä, päädynkö  leikkauspöydälle vai onko olemassa  jokin toinen ratkaisu. Myös elämän hauraus ja sen päättyminen silmänräpäyksessä on koskettanut läheltä. Pysähtymisen hetkellä katse on kääntynyt sisäänpäin syviin mietteisiin.













Vaikka luontoon liikkumaan en ole päässyt, pienet hetket ikkunasta nähtynä ovat sykähdyttäneet. Sumuisena ja pimeänä aamuna pilvien haihtuminen ja valon pilkahdukset usvan seasta. Joutsenet ja kurjet pellolla kauniina, kuuraisena  aamuna. Tinttien touhut parvekkeella ja kurkistelut ikkunastani sisään pää kallellaan.

Luonto parantaa ja elvyttää lasinkin läpi katsottuna. Elämän syke.