keskiviikko 1. tammikuuta 2014

Hämäränhyssyssä jokivarressa

Vantaajoen rannassa Vuohenpääkoskella on laavu aivan veden  partaalla. Puita oli vielä hiukan  ja tein tulet kahvihetkeäni varten. Tuli syttyi ja kuuntelin virtaavan joen ja pienen koskipaikan ääntä. Joki oli täyttynyt runsaista sateista, kosken kivet olivat piilossa.












Istuskellessa oli huomaamatta hämärtynyt, liekit hohtivat.
















Lisäsin puuta ja en antanut hämärän ajaa minua pois. Reitti takaisin on selkeä pitkospuineen ja repussa oli otsalamppu. Istuin vain ja kun alkoi raukaista, pistin pitkäkseni laavun sisällä ja katselin tulta hämäränhyssyssä. Olisin voinut nukahtaa, tännehän voisi jäädä yöksi. Ehkä joku kerta.

























Lopulta lähdin pitkospuita pitkin poispäin. Metsä oli jo melkein pimeä, joen äänet kuuluivat voimakkaina. Silmän totuttua ei tarvinnut otsalamppua, vaaleat pitkospuut näkyivät hyvin. Kotona huomasin tuoksuvani savulta.



8 kommenttia:

  1. Hiljaisuus ja savuntuoksu tulee läpi kuvista. Herkeen pysähtyminen ja luonnon osana oleminen.

    Oli kiva päästä mukaan.

    VastaaPoista
  2. Sinä selvästikin nautit metsä/luontoretkistä ja niiden aiheuttamasta ajatusten ilotulittelusta joka tuo rauhan ja hyvän mielen.

    Hyviä polkuja uudelle vuodelle!

    VastaaPoista
  3. Toteutit sen mitä minä vain ajattelin, sain kuitenkin viettää ihana hetken kanssasi nution loimussa hämähyssyssä näin kuvien kautta. Kiitos ihanista kuvista.

    VastaaPoista
  4. Pekka, juuripa se.

    Sussi, näin on, tuleen voi tuijotella pitkään...

    Virpi, mukava kuulla että tunnelmat tulevat kuvista läpi. Kiitos...=)

    Saga, niin teen todella. Usein tunnen itsekin kuin lapseksi, kun innostun jostain luonnossa. Ja sitten toisaalta rauhoitun syvään seesteiseen rauhaan. Kiitos Saga, valoisia hetkiä uuteen vuoteen myös sinulle!

    Tiitsa, kiitos! Joku kerta minä vielä toteutan sen haaveen, että yövyn tuolla.....

    VastaaPoista
  5. Häränhyssyä minäkin rakastan ja nuotioilla viihdyn. Nautinnollsta.
    Jo kuviesi katselu saa minut suunnittelemaan omaa retkeäni ja ilman muuta minunkin on muistettava ottaa otsalamppu mukaan.
    Retkeilyrikasta tätä vuotta.

    VastaaPoista
  6. Aimarii, monesti kun luen sinun postauksiasi innostun suunnittelemaan omia retkiä myös....=) Otsalamppu on mainio, vaikka nyt olen aamu- ja iltahämärissä todennut silmien tottuvan hämärään nopeasti. Hämärässä ja pimeässä on erilaista kulkea luonnossa. Retkeilyrikasta vuotta sinullekin kiitos!

    VastaaPoista

Mielenkiinnolla luen ajatuksiasi, kiitos!