Sydämeen taltioidut

Niin, joulu on ovella ja on talvipäivänseisaus. Katse on kääntynyt  kaksinverroin valoon. Ja siltä se tänään todella tuntui. Ulkona paukkui kipakka pakkanen ja aurinko  kajasti  utumaisen pilven takaa. Monien monien pyrypäivien jälkeen auringon pilkahduskin muistutti päivän taas pitenevän kohta.

Luminen maisema pysäytti katseen. Taivaalla persikansävyyn taittuva punerrus puunlatvojen takana. Kyläjoki kaarteli maalauksellisesti  peltojen keskellä. Ajaessani töistä kotiin näin kaiken sen kauneuden luonnossa ja  maisemassa ympärilläni. Harmittelin, ettei kamera ollut mukana, mutta sainhan kokea sen hetken. Niin kuin sinäkin koet vastaavia hetkiä varmasti. Kaikkea ei saa taltioitua kuviksi, mutta sydämeensä saa.

Kuten taltioin sydämeeni tämän päivän ja ne monet lämpimät ja aidot joulun toivotukset ja halaukset, jotka sain. Ajatuksen jo karkaillessa joululomaan tiedostin taas  yhteisöllisyyden voiman ja energian. Tuntui hyvältä olla siellä muiden kanssa ja viettää yhdessä hetkiä joulua odottaen.

Vaikka ensimmäiset joulusuunnitelmani menivät mönkään, huomaan hyväksyneeni asiantilan. Odotan joulua silti kovasti, mistähän tämä levollinen mutta samalla hykerryttävä joulutunne oikein tuli? Olisinkohan löytänyt joulurauhaa omasta sisimmästäni?

Joulun kaunotar

Saako joulu kohta tulla? Kyllä saa. Ajatus on siirtynyt pikkuhiljaa joululomaan ja rentoutumiseen. Kaikkeen rauhalliseen ja lämpöiseen, mitä joulu tuo tullessaan. Vaalea, eksoottinen orkideakaunotarkin avasi nuppunsa parahiksi tähän hetkeen.

Vielä pari yötä ja se on täällä. Odotettu, sydäntä lämmittävä ja lempeä joulu. Tervetuloa!

Ihana sunnuntai

Onnellinen. Kyllä, tunnen oloni onnelliseksi ja hyvin tyytyväiseksi. Olen rohkaissut itseni ja mennyt avantoon tässä lumimyräkässä. Niin, tiedän, se on hullua. Ja upeaa! Oloni on taivaallinen. Avanto ja itsensä voittaminen antaa energiaa hurjat määrät.

Avannon jälkeen ajo kotiin nietosten täytttämää tietä pitkin. Autoradiossa soi jouluradio ja jokin ihastuttava ruotsiksi esitetty joululaulu, joka kertoo enkelistä. Ajan hiljaa ja nautin maisemasta ja musiikista.

Kotona päälle villaista ja pehmeää. Hyvää ruokaa ja pari lasia punaviiniä. Päälle vastapaistettu joulutorttu. Kyllä elämä on hyvää. Siis kerta kaikkiaan ihanaa.

Mukavaa joulunalusviikkoa sinulle, muista ottaa rennosti, joulu tulee hötkyilemättäkin.....=)!

Hiljaisen hipsuttelun päivä

Ulkona tuiskuaa tuulen kanssa joka suuntaan, nurkissa viuhuu. Kaupat ovat varmaan täynnään ihmisiä joulukiireissään. Minä hipsuttelen  villasukissa ja nautin kodin rauhasta, hiljaisuudesta ja vastapaistetun joulutortun tuoksusta.

Hidasta ja ihanaa. Katson pulleaa orkideannuppua, se aukeaa minulle jouluksi ja jotenkin antaa lupauksen keväästä.

Teen pieniä asioita joulua kohti. Kiireettä. Herkkä pitsitähti on joululahja ystävältä  vuosien takaa.

                                                             Lempeää  päivän jatkoa sinulle.

Puuterilunta

Ihan kuin leijailisi  puuterilumen päällä, olo niin keveänä että  mikään ei voi tätä rauhaisaa olotilaa järkyttää. Vastoinkäymisten ketju on taittunut asioiden järjestymiseksi. Vielä kun luontokin näyttää parastaan lumen kaunistaessa maiseman pienoinen joulunodotus on ilmaantunut sydänalaani.

Lämmintä ja talvista joulunodotusta sinulle!

Aamu jokivarressa

Pitkästä aikaa menin jokirantaan, aurinko oli vasta nousemassa ja vielä hämärässä astelin tunnustellen  lumista polkua. Tunsin olevani ainoa ihminen hereillä ja  joen varrella  olinkin.

Katsoin aamutaivaan punerrusta kuusten latvoissa,  ei kuulunut kuin veden virtaava  ääni joessa aamun hiljaisessa hämyssä. Linnutkin nukkuivat vielä. Ja miten ihmeellistä, talviluonnon  taika otti minut heti sisäänsä ja eilisen huolet ja murheet alkoivat mureta minusta. Painavat huolet putosivat harteiltani ja jäivät polulle taakseni.  

Aamun iloisimman sykäyksen toi pieni, mustavalkoinen lintu. Minun laillani koskikara oli herännyt varhain ja keikutteli  tutussa koskessa. Sen näkeminen on minulle merkki todellisen talven alkamisesta. Tervetuloa koskikara taas tänne etelään!

Elämän oppeja

Jotain muutakin on uudistunut kuin blogi. Huomaan itsessäni uudenlaista sopeutumista ja suvaitsevaisuutta asioissa, jotka ovat ennen saaneet minut vähintäänkin harmistumaan tai hermostumaan. Nyt  tajusin tässä yksi päivä, että arjen hankaluudet voivat valua kuin vesi hanhen selästä eikä niiden tarvitse antaa masentaa itseään.

Olen  kirjoittanut muutoksistani vanhassa blogissani ja niitä on todella riittänyt. Myös arjessa on ollut monenmoista vastoinkäymistä, ihan pitkäksi listaksi asti aina autoon uponneista sadoista euroista kodinkoneiden ja -laitteiden  joukkohajoamiseen asti. Väliin mahtuivat erilaiset terveysmurheet (tässä kohtaako alkavat ne iän mukanaan tuomat vaivat....!), työhaasteet, naapurin melubileet, joulusuunnitelmien mönkään meneminen jne. jne.


Sitten näiden jatkoksi toista kertaa koko  elämässäni pyörryin, harrastuksen parissa. Tunsin itseni hyvin heikoksi ja noloksi, kun en kestänyt. Mutta aika pian ymmärsin itseäni ja näin, mistä pyörtyminen ehkä johtui. Itsensä moittiminen loppui ja tilalle tuli hyväksyminen ja armeliaisuus omaa itseä kohtaan. Saan olla heikko, inhimillinen ja omanlaiseni ja se on ok. Vapauttava tunne tulvahti minuun kävellessäni kotiin  tumman, tähtikirkkaan taivaan alla. Kirpakassa  illassa moniin vaatekerroksiin kääriytyneenä hitaasti astellessani  sain samalla tehtyä päätöksen tähän harrastukseen liittyen. Ja kaikki asettui samantein paikoilleen ja rauha tulvahti  sisälleni.

Ja siitä lähtien uuden harmin tullessa, sillä niitäkin yhä vastaan tulee, olen ottanut ne aika rennosti  vastaan. Ihan outoa, en enää hermostu pienistä enkä aina suuristakaan asioista. Vastoinkäymisten suuri määrä on saanut asenteeni jo melko tyyneksi, tulee mitä tulee aina niistä selviää.

Ehkä tämä oli se opetus, mitä elämä halusi minulle selventää. Jokin tarkoitus näillä kaikilla tapahtumilla oli, se on selvää. Saapa nähdä, mitä tästä eteenpäin tapahtuu, kaipaanko vielä harjoittelua tässä asiassa vai onko jonkin uuden aika.

Nyt kun on lunta tupruttanut tänne etelään urakalla, olisi ihana kuvaussää, mutta tämän postauksen aiheeseen  liittyen olen viettänyt koko viikonlopun flunssaisena pärskien sisällä.......mutta kaunista ensimmäistä adventtia teille.....=)!