Fågelboet

Olen liikuskellut meren äärellä tänä kesänä ja alan ymmärtää, miksi se on toisille niin tärkeä. Fågelboet on rauhaisa linturikas niemenkärki, lähistöllä lenteli merimetsoja, lokkeja ja joitakin muita vesilintuja.

Linkki   paikan  esittelyyn. Ihania kesäpäiviä ystävät.

Varlaxudden

Varlaxudden, Uudenmaan virkistysalueyhdistyksen ulkoilualue heinäkuun aamuna.

 Keittokatos

 Viereinen luotsiasema.

 Rannan asukas

Toinenkin ukkoetana

Suosittelen lämpimästi paikkaa retkikohteeksi.

Emäsalon merenrantakasveja

Halutessani nähdä merenrannan kasveja ajoin Porvoon Emäsaloon. Merenranta oli sanalla sanoen lumoava. Ensimmäiset kolme varttia vain istuin ja nautin kaikesta näkemästäni, kauneus teki niin suuren vaikutuksen maakrapuun.

Pikkuhiljaa maltoin liikkua rannalla ja aloin nähdä kasveja kivikon seassa. Rantakukka loisti upeana väriläiskänä harmaiden kivien väleissä.

Istuin pyöreämuotoisella kivellä kuvaamassa rantakukkaa, kun etsimeen ilmaantui kimalainen. Aloin seuraamaan sen touhuja.

Merenrannoilla kasvava merivirmajuuri oli hyvin sukulaisensa rohtovirmajuuren näköinen. Ja pörriäiset tuntuivat viihtyvän myös virmajuuren kukilla.

En tiennyt nurmikohokin viihtyvän merenrantakivikoissa, se kasvoi rannalla valtoimenaan paikka paikoin.

Liikuin rantakivikossa innoissani kukista ja merestä. Väliin istahdin lepuuttamaan kinttujani ja jäin ihailemaan merta. Voi miten kaunista rannalla olikaan, olin huumaantunut kaikesta aistimastani.

Keltamaite kukki kirkkaankeltaisin kukin pilvien takaa esiin tulleessa auringossa, yllätyksekseni myös hiirenvirna viihtyi kivikossa. Jonkin matkan päässä näkyi sinistäkin sinisempiä rantatädykekasvustoja.

 Tämän luulen olevan vielä kukintaansa odottavan merinätkelmän verso.












Kuvasin istuallani kukkia kimalaisen tullessa jälleen nenäni eteen, kenkäni näkyy kimalaisen takana. Aikamoinen karvamaha tuo pörriäinen on.

Keltamaksaruoho.

 Aallot olivat nostaneet kallioille rakkolevää.

Noissa kallionkoloissa kasvoi tämä pieni roosakukkainen kasvi, luultavasti se on suolasänkiö.

Ja lopuksi vielä luonnovarainen ruoholaukka, ooh. Sitä otin pikkuisen kotiinkin iltapalasalaatin päälle pantavaksi. Nam.

Oli aivan huippuretki. Kasvit, merinäkymät, silokalliot, kivikot, tuuli, aurinko, maut - tuonne pitää palata.