sunnuntai 17. maaliskuuta 2013

Merellä

Hiihtoreissuillani järven jäälle olen kaihoten katsellut pilkkijiä ja ajatellut, että tuosta minäkin voisin pitää. Kun sitten sain kutsun pilkkiretkelle merelle, vastausta ei tarvinnut kahta kertaa miettiä.

Erästä asiaa olen kyllä ihmetellyt - miten pilkkijät jaksavat istua tuntikausia paikoillaan. Mutta niin vain kävi, että istuin tyytyväisenä pilkkimässä viidettä tuntia merenlahdella aika pienellä alueella vain hieman siirtyen.


 





Pilkkiretken hauskimpia kokemuksia oli merikoiran toimien seurailu. Se asusti ilmeisesti lähisaaressa ja huomasi paikalle tulomme välittömästi ilmaisten sen haukkumalla nasevasti. Kaiku kertasi haukut komeasti. Merikoira piti omasta äänestään ja antoi tulla lisää ääntä kaikumaan. Oli hymyn huulille nostattava näky nähdä merikoiran lopulta istahtavan lumen peittämälle kalliolle haukkumaan ihan toiseen suuntaan kuin muina miehinä.

Erinäisten haukkusessioiden jälkeen merikoira päätti kerätä rohkeutensa ja juosta viipotti häntä heiluen ja koiramaisesti hymyillen luoksemme. Se tarkisti pilkkijät ja viimeiseksi nuuhkutti lähtiessään eväsrepun tuoksut.

Sain elämäni ensimmäisen ahvenen pilkkimällä, se suuri  kala pääsi karkuun ja vei reippaasti nykäisten toukat ja koukunkin mennessään. Näinkö ne kalajutut syntyvät....









Kokenut pilkkijä veti kalaa merestä ihan mukavasti,  minua saaliin vähyyteni ei haitannut. Uusi kokemus, upea kevättalven päivä ja kahveet merenlahdella - voiko sunnuntai paljonkaan paremmaksi tulla?



























10 kommenttia:

  1. Samma olen ihmetellyt, miten siellä jaksetaan istua koko päivä :)
    Jos yksin istuskelee täytyy kai tulla itsensä kanssa hyvin toimeen!
    Ihanat kuvat ja postaus jälleen, nuo jalat kertovat selvästi rentoutumisesta!

    VastaaPoista
  2. Meillä olisi iso lampi muutaman askeleen päässä, mutta en ole saanut miestä innostumaan pilkille, vaikka muutoin kalamies onkin. Virvelöintikelejä jo malttamattomana odotellaan. Minusta vain olisi huisin kivaa käydä myös pilkillä aurinkoisena päivänä. Hyvät oli kelit teilläkin tänään.

    VastaaPoista
  3. keskittyminen ja rauha lienevät pilkkimisen salaisuus... Omanlainsensa flow-tila.

    Merikoira kuulostaa mainiolta tapaukselta:)

    VastaaPoista
  4. Oi, kun ihanaa lukea retkistäsi. Kirjoitat siten, että pääsen pienesti itsekin mukaan tunnelmoimaan. Mahtavaa kiireettömyyttä, hiljaisuutta ja luonnon rauhaa.

    Pilkkimisestä minäkin olen haaveillut. Mietin ainoastaan sitä, miten paikallaan voi nököttää jäätymättä, mutta kaipa se onnistuu kunnon varusteilla.

    VastaaPoista
  5. Vikki, oli ihmeellisen rauhoittavaa istuskella jäällä ja seurailla ympäristöä. Ei yhtään pitkäveteistä. Rentouttavaa, vaikka siinä vaiheessa kun tunsin nykäisyn siimassa tuli äkkiä säpinää ja eloa naiseen....=) Kiitos Vikki!

    Saga, vau, teillä lampi niin lähellä ja siinä on ilmeisesti kalaakin? Aurinkoinen sää oli ihan mahtavaa, pilkkikaveri jopa oli päivettynyt kasvoiltaan, minä vähän varoin, kun palan herkästi.

    Sussi, taidat olla oikeassa. Huomasin todella vajoavani ihan omanlaiseensa rauhan tilaan, jossa oli hyvä olla. Ja se merikoira, se oli varsinainen saaristovahti ja erittäin kaunis ja ystävällinen koira, kun uskalsi lopulta tulla kylkeen kiehnäämään.

    Nan, tosi mukavaa kuulla, että pääset tunnelmaan mukaan lukemalla tarinoitani! Ei siellä jäätynyt, tosin aamutunneilla oli vilakkaa, ilmankos pilkkijät usein pukeutuvatkin pilkkihaalariin. Mutta päivällä aurinko lämmitti ja aina välillä nautittu kuppi kuumaa mehua ja kahvia teki terää. Suosittelen lämpimästi pilkkimistä, jos sinulla vain on mahdollisuus.

    VastaaPoista
  6. Voi, pilkkiminen on niin mukavaa vaikka saalista ei tulisikaan! Se onkin vaan se ylimääräien bonus siinä istumisen lomassa. Nyt on kelit suosineet jäällä liikkujaa. Minäkin sain viikonloppuna kärähtäneen nenän suojakertoimista huolimatta.

    VastaaPoista
  7. Kai muistit aurinkolasit. Jäällä on häikäisevää, että saa silmänsä kipeäksi siristellessä.

    VastaaPoista
  8. Nyt on todella säät suosineet jäällä liikkujia, eilen uutisitiin, että Tuusulanjärven jäällä oli ollut satoja ulkoilijoita. Minullakin muuten vähän nenä punottaa eilisen jäljiltä....

    Pekka, toki oli aurinkolasit, ilma oli niin kertakaikkisen häikäisevä. Tuulikin nousi välillä ja sai silmät vuotamaan, siltäkin lasit silmiä suojasivat.

    VastaaPoista
  9. Viimeinen kuvasi miellyttää, kiva valo ja varjo -asetelma. Made by nature:-)

    VastaaPoista
  10. Kiitos Ulla! Luonto tekee kiinnostavaa katsottavaa, aina löytyy uutta ja kiehtovaa.

    VastaaPoista

Mielenkiinnolla luen ajatuksiasi, kiitos!