Pellon laitaan ja lisää kukkia

Kevätihmisenä tuntuu, ettei ennätä tarkkailla ja havaita kevään edistymistä niin paljon kuin tahtoisi. Siispä ulos luontoon aina kun mahdollista, tällä kertaa pellon laitaan. Yöllä oli ollut pakkasta ja hienoinen kuura peitti kasvustoja.

Aurinko oli noussut ja lähdin seuraamaan polkua pellonpientareella. Uusi polku kiehtoo aina, mihin se viekään.....polusta tuli tie....

Tieltä tiirailin pellolle...

Ja otin uuden suunnan metsäpolulle ja sukelsin metsän siimekseen....mikä vekotin siellä onkaan?

Taustalta kuului  harmaapäätikan ääntä kun huomasin tulleeni jokivarren polun varteen. Tikkaa en ole onnistunut koskaan näkemään kuin kaukaa, enkä nähnyt nytkään. Sen ääni on kuitenkin helposti tunnistettava.

Vantaajoki virtaa näillä paikoin rauhassa ja kiireettä.

Jokipientareella aurinko sulatti kasveista kuuraa.

Kosken pauhussa pyöri  palluraista ja pehmeää vaahtoa  ja lumikatekin sinnittelee vielä paikka paikoin reunamilla.

Mutta alajuoksulla näkee keväisiä, puromaisia solinakohtia.

Iltapäivän lämmössä kävin vielä lähiluonnossa ja joka puolella oli kevättä, kevättä. Perhosia, jotka olivat liian nopeita kuvattavaksi ja pikkuruisia kukkasia, imiköitä ja käenrieskoja.

Lopuksi piilokuva, sieltä pilkistää yksi pää, joita lammessa oli jo useita kurnuttamassa.