sunnuntai 9. marraskuuta 2014

Paratiisi

Pääsin liikkumaan vähän ulos ja suuntana oli ei enempää eikä vähempää kuin Paratiisi, joka sijaitsee Salmen ulkoilualueella. Kävin ensin  Iso-Parikkaan rannalla ja palasin tulille  Paratiisin laavulle. Minä joka syyskuussa vielä kiipeilin Korouoman Julmakalliolla kävelin vaivoin hitaasti vähän yli kilometrin matkan tasaista tietä.

Iso-Parikas




















Joskus elämä tuntuu näköalattomalta ja epävarmalta, edessä tuntuu olevan vain tiheikköä määrättömiin.








Onneksi voi löytää edes pieniä hetkiä, jolloin seesteisyys ja levollisuus kaiken keskellä rauhoittavat sielua ja sydäntä.


















Nämä pienet hetket tekevät olon onnelliseksi. Niin onnelliseksi, että herkistyy ja sydän sulaa. Ei haitannut pilvinen sää eikä laavun katolta putoilevat sadepisarat, ei viileän kirpakka lämpötila.

Onnelliseen hetkeen riittivät nuotion humina, punatulkun jypytys, korpin  raakkuna. Hiekan ratina hitaiden askelten alla ja raikas ulkoilma kasvoillani. Metsän hämyinen aamu ja lumihiput sammalilla.



Paratiisi.















Rauhallista päivän jatkoa ystävät, voikaa hyvin.

9 kommenttia:

  1. Paratiisi on paratiisi pilvisenäkin päivänä.
    Osuvia mietteitä.

    VastaaPoista
  2. Onnelliseksi riittää ettei ole järin onneton (muistinvaraisesti Pekka Kejoselta).

    Rauhallisia kuvia.

    VastaaPoista
  3. Jotenkin koin että näillä kaikilla kuvilla oli yhteinen nimittäjä, ne haastoivat pohtimaan. Ihan kuin jokaiselle olisi ollut sanomansa, tykkäsin kovasti!
    Voi hyvin!

    VastaaPoista
  4. Tiheiköistä on vain ponnisteltava ulos. Aina ei aurinko paista, mutta niitä toisia päiviäkin vain on.
    Toivon, että jo seuraavalla reissulla jaksat puolitoista kilometriä.
    Parhaaseen paikkaan askeleesi vei, Paratiisissä voi vain elpyä.

    VastaaPoista
  5. Hitaasti kulkeva näkee enemmän ja tarkemmin.
    Minullekin tutuissa maisemissa olet kulkenut.

    VastaaPoista
  6. Osuva nimi... hyvin kaunista ja ihanan rauhallinen tunnelma.

    Voimia ja jaksamista.

    VastaaPoista
  7. Kiitos kaikille sanoistanne, ne antavat voimaa enemmän kuin arvaattekaan.

    Pinnistelen edelleen tiheikössä, mutta välillä on valonpilkahduksia, jos ne pienetkin hetket ottaa huomioon. Kyllä se tästä, ennemmin tai myöhemmin, täytyy vain luottaa siihen.

    VastaaPoista

Mielenkiinnolla luen ajatuksiasi, kiitos!