lauantai 29. marraskuuta 2014

Piilolammilta Kiiskilammelle

Pitkästä aikaa pääsin liikkeelle luontoon ja niin innoissani olin, että läksin liikkeelle liiankin aikaisin. Ajaessani   Piilolammille  oli vielä hämärää, ajoin varovasti peurarikkaalla seudulla, näinkin parin peuran loikkivan tien yli valkoiset hännät vilkkuen.

Silmät tottuivat hämärään nopeasti ja liikuin aamumetsässä hitaasti Piilolammen reunaa sen nuotiopaikan ohittaen. Suopursujen tuoksu oli vahva, linnut alkoivat hiljalleen heräillä. Matkanteko sujui vitkaan, liikuntakykyni ei ole entisellään. Mutta olipa ihanaa olla ulkona!

Kiiskilampi on Usmin suosikkipaikkojani ja perille päästyäni tein tulet. Utuinen lampimaisema ja hiljaisuus - taivaallista.

















































Paluumatkalla Piilolammillakin oli jo valoa kuvata. Lammen rannalla on piilomökki - nyt sen paljasti sankka savu.









Piilolammin nuotiopaikan lähellä on mukavannäköistä, lapsia leikkimään houkuttelevaa maisemaa. Ja Uudenmaan virkistysalueyhdistys on varannut polttopuutakin riittävästi tulistelijoille.













Metsästä palatessa olo on aina parempi kuin sinne mennessä - niin nytkin. Hyvää viikonloppua ystävät.

17 kommenttia:

  1. Kyllä, metsästä palatessa on aina parempi olo kuin sinne mennessä.
    Voi miten upeasti nuotiotuli valaisee harmaata maisemaa. Onneksi on paikkoja jonne voi mennä tekemään tulet.

    VastaaPoista
  2. Seita, tuli tosiaan valaisi ja lämmitti, maisema on nyt kovin harmaasävyinen ja utuinen. Toisaalta pidän siitä, mutta valoakin kaipaa.

    VastaaPoista
  3. Ihanaa, että pääsit taas nauttimaan luonnon rauhasta. Kuvia katsoessa en ihmettele ollenkaan, että sinne kaipaat. Samoin tuli tunne, että syysharmaudessa on kauneutta.

    VastaaPoista
  4. Elvyttäviä kuvia :-)
    Ihanaa sunnuntain jatkoa!

    VastaaPoista
  5. Kyllä on kauniita kuvia tuolla sielu lepää,ja saapi olla rauhassa meluilta,ranalla keitetty kahvi,aah,mikä elämys :)

    VastaaPoista
  6. Sumussakin on oma viehätyksensä!
    Löydät aina tällaisia hienoja paikkoja mielen levätä!

    VastaaPoista
  7. utuinen maisema rauhoittaa pehmeydellään.

    VastaaPoista
  8. Kauniita kuvia.
    Voimia sinulle.

    VastaaPoista

  9. Minäkin tunnen erään piilolammen, samanlainen melkein.

    VastaaPoista
  10. Aamu-usvainen maisema tuntuu nukkuvan vielä. Sen rauhan aistii herkästi ja noilla poluilla liikkuessasi imet itseesi luonnon energiaa.

    VastaaPoista
  11. Aivan ihania kuvia! Näissä maisemissa silmä lepää. Metsästä palatessa tosiaan on aina parempi olo kun sinne mennessä... Hyvä että pääset tekemään näitä retkiä, vaikkakin hitaammin kuin ennen. Voimia.
    Mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
  12. Mayo, niin oli ihanaa päästä taas ulos. Syysharmaus on minustakin kaunista eikä se masenna hiukkaakaan.

    Susanna, kiitos!

    Tansku, kiitos, tuonne palaan yhä uudelleen rauhoittumaan.

    Vikki, minä nimenomaan kaipaan ja etsin tuollaisia hiljaisia ja syrjäisiä sopukoita....=)

    Sussi, niin se tekee.

    Pirjo, lämmin kiitos!

    Pekka, hauska kuulla....=)

    Aimarii, noin juuri itsekin koen.

    Ame Amebadonna, kiitos! Nämä retket ovat henkireikäni monessakin mielessä ja ilman niitä en pärjää...=) Kiitos ja samoin sinulle!

    VastaaPoista
  13. Hienoa, että pääsit retkelle. Kuvasi ovat taas todella kauniita =) Kaikkea hyvää viikonloppuusi <3

    VastaaPoista
  14. Birgitta, oli aivan ihanaa päästä ulos ja metsään kuvaamaan. Kiitos taas kauniista sanoistasi...=)

    VastaaPoista
  15. Ei voi sanoa muuta kuin ihania kaikki! Tuli niin syksyistä metsää ja lampia ikävä. Kiitos!

    VastaaPoista
  16. Ninnu, kiitos kommentistasi! Syksyinen metsä on ihana ja raikas.

    Kertsi, kiitos kun kävit ja kommentoit! Sumuinen aamu oli lumoava katsella ja kuvata.

    VastaaPoista

Mielenkiinnolla luen ajatuksiasi, kiitos!