torstai 19. maaliskuuta 2015

Jäällä hiihdellen

Onnellisena siitä, että pääsin tänä talvena edes kerran hiihtämään suksin järvenjäällä. Varjon kantohankipaikoilla luistavasti lykkien ja suojapaikkojen paksuunkin hankeen suksilla upoten. Seurailin jonkun tekemää latua.

















Minua kiinnostavat eläinten jäljet, tutkin niitä aina nähdessäni.














Tykkään pitkistä, useamman tunnin  retkistä ja tauko on aina välillä paikallaan. Kuppi kuumaa ja eväsleipä tekevät kauppansa kevätauringossa.








Samalla kävin katsomassa, missä kunnossa jäätie on. Päivien korkeat lämpötilat sulattivat lunta jään pinnalta ja paikoin vesi oli noussut jäälle runsaastikin. Onneksi yöpakkaset jäädyttivät vedet, se antoi luottamuksen siitä, että jäätietä pitkin pääsisi vielä poiskin ajamaan....=) Vaikka tietää jään olevan 30-40 senttiä paksu, on merkillinen tunne kulkea jäällä, jos jään päällä on vettä. Kävellessä jalka uppoaa nilkkaa myöten veteen ja autolla ajaminen jäällä, jos siinä on vettä - tuntuu myös vatsassa.








Kun tuli aika lähteä kohti kotia, jäätie oli aamuvarhaisella lujan jäinen. Kotimatka pääsi alkamaan.













14 kommenttia:

  1. Lämmintä ja viileää, yhtäaikaa, samassa kuvassa.

    VastaaPoista
  2. Vähiin käyvät hiihtokelit... :-) Tervetuloa kevääseen :-)

    VastaaPoista
  3. Rohkea olet, kuin jäillä autoilet. Ja noin liki railoakin hiihtelet, mutta tunnet ilmeisen hyvin nuo jäätilanteet.
    Siellä talvi on loppumaisillaan, täällä paras kevättalvi meneillään.

    VastaaPoista
  4. Kevät välittyy jo kuvista, vaikka onkin lunta ja jäätä

    VastaaPoista
  5. Pupun loikatkin löysit ja kuvasit! Keväinen ekskursio melkein-menneen talven lumille.

    VastaaPoista
  6. Onpa kaunista talvista luontoa!
    Seurasitko valmiita "ladunpohjia" :)

    VastaaPoista
  7. Kyllä noissa maisemissa kelpaa hiihdellä kevätauringon valossa.
    Autolla en kyllä uskaltaisi jäälle. Eilen Maaningalla traktori kuljettajineen oli uponnut vaikka jään paksuus on 30 cm.

    VastaaPoista
  8. Pekka, kevättähän se. Keikkuen tulevi.

    Susanna, kevään vastaanotan ilomielin minäkin....=)

    Katja, näin juuri....=)

    Aimarii, tuon seudun jäätilanteen tunnen kohtalaisesti, en silti ota riskejä vaan liikun varman päälle. Järvellä on vaaransa eikä niitä tule unohtaa koskaan. Teillä siellä on parhain kevättalviaika ja kantohanget, nautit varmasti siitä retkilläsi.

    Sussi, totta. Kevät tulee ja etenee koko ajan.

    Ellinoora, pupun ja muiden eläinten jälkiä aina tiirailen, jos niitä vain näkyy. Suoja sulatti tänä talvena monet jäljet.

    Vikki, seurasin ladunpohjia, joita suojakeli oli onneksi leventänyt. Nuo ikivanhat sukset nimittäin eivät nykyladuille mahdu...=))

    Seita, noinkin paksu jää voi tosiaan pettää. Jäätie, jota ajan, on muidenkin käytössä ja tilannetta seurataan päivittäin kevättalvella. On se silti aina hieman jännää maaliskuun puolella. En kuitenkaan riskeeraa, omakohtaiset kokemukset ovat osoittaneet, että tuttukin järvi voi käydä kohtalokkaaksi.

    VastaaPoista
  9. Hui, kiitos ei. Minua ei saisi jäälle, jossa on vettä päällä : )
    Upeita kuvia ja ihanaa hiihdellä tuollaisissa maisemissa sekä maistella eväitä : )

    VastaaPoista
  10. Mayo, kiitos. Kyllä oli mukavaa liikkua tuolla ja aurinkokin paistoi....=) Kengäthän jäällä liikkuessa kastuivat, kun aurinko sulatti lunta jään päällä.

    VastaaPoista
  11. Aivan mahtavia kuvia olet ottanut retkelläsi.

    Upea kuva tuo missä suksenkärkesi näkyvät edellä olevien jälkien houkuttelemina.

    Ihanaa viikkoa sinulle <3

    VastaaPoista
  12. Birgitts, kiitos...=) Nuo sukset ovat naiselle, joka suksii omia latujaan....

    =))

    Ninnu, lämmin kiitos!

    VastaaPoista

Mielenkiinnolla luen ajatuksiasi, kiitos!