torstai 16. kesäkuuta 2016

Korpirämeeltä kallioille

Patikka reitti 2000:lla alkoi aamusella rämeisen korpimetsän kautta. Rämeen liepeillä puronvarressa loisti kuulaakkaan valkeakukkaisia vehkoja, polvistuin ääreensä.




























Muutamia askelia hetteikön reunamilta kuivempaan näkyi muutakin valkeaa, vielä aamussa ihanalta tuoksuvaa valkolehdokkia.
















Hetteikössä tupasvillojen ja suopursujen naapureina valloittavan vehreitä kortteita
.















Reitti 2000:n  polku nousi jyrkähköä rinnettä metsään, rinteessä lillukka kukassa.










Ja lempimarjani puolukka.
















Oravanmarja.


 







Maasto oli kovin kallioista, kallion kupeessa multaisemmissa paikoin puolukka kukki runsain mitoin. Tännehän olisi hyvä tulla puolukkaan.






















Reitti kulki vuorotellen korkeita kallioita ja niiden välisiä vehreämpiä kaitaleita.
































Hiljaa kulkiessani kuulin pusikosta juoksuaskelia ja näin vaalean takapään vilahtavan ja koipien heilahtavan.  Peura todennäköisesti. Yllätin hetken päästä toisen, se jäi hetkeksi kuuntelemaan ja kääntelemään korviaan ja käänsi sitten toviksi katseensa suoraan minuun.










Sää pilvistyi ja astelin ripeästi kohti retken päätepistettä. Oli taas mukavaa tutkia uutta polkua ja katsella hetki metsäneläintä silmästä silmään.











20 kommenttia:

  1. Olet ottanut todella upeita kuvia!
    Puolukkaa on paljon tulossa tähän meidän viereiseen metsäänkin.
    Ja mustikkaa myös!
    Mukavaa torstai päivää sinne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sari. Hyvä marjasato tulossa syksyllä, hyvä hyvä! Kiitos Sari:)

      Poista
  2. Kivat kuvat. Puolukalla on todella kaunis kukka.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Marliska. Totta, sen lisäksi että puolukka maistuu hyvältä se myös näyttää kauniilta.

      Poista
  3. Voi että, kun sinulla on ollut kiva metsäretki! Yllätykset metsässä, muistuu mieleen pitkän aikaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anne, sitä se todella oli. Peuran katse oli parasta :) Kiva muistella retkiä, ne kyllä jäävät mieleen kuten sanoit.

      Poista
  4. Ihanan monimuotoisia näkymiä alkukesän luontoretkeltä! Tuo valkolehdokki taitaa yhä edelleen olla Suomessa rauhoitettu ja esiintyy vain paikoitellen. Lapsuusmaani metsässä sitä löytyi yhdestä paikasta. Ja tuoksuhan on huumaava.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ellinoora totta, vaihteleva retki oli. Valkolehdokin tuoksu on kuten sanot huumaava, se tuoksui aamullakin ja yöllä tuoksu olisi ollut varmaan vielä lumoavampi. Huomasin kukan vasta aamulla,vaikka nukuin yöni mökissä aivan vieressä.....meni yön tuoksut ohi kun nukuin sikeästi :)

      Poista
  5. Voi kuinka kaunista metsää jälleen ja nuo vaatimattomat kukkaset jäävät niin monelta huomaamatta. Tänä kesänä ei näyttäisi tulevan mustikoita, mutta puolukkasato saattaa yllättää. Peura on mukava näky, mutta ainakaan uroshirveen en välittäisi "törmätä" : )

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Metsä on minusta aina kaunis, jopa talousmetsässä sen maantasolla näkee kaunista. Pienet ja vaatimattomat kukat ovat suosikkini, on nöyrryttävä maahan kontilleen tai makaamaan:) Ihanaa, että tulee puolukkaa, viime vuoden sato alkaa ollakin syöty.

      Hirvenkin olen nähnyt melko läheltä, onneksi se ei minusta välittänyt tuon taivaallista. Se oli kyllä kevättä silloin, kiima-aikaan hirvi olisi varmaan ärhäkämpi.

      Poista
  6. Onpa hieno sarja valkoisia kukkakaunokaisia. Ja vielä peurankin olet saanut kuvaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Seita. Valkolehdokkia näen silloin tällöin eri metsissä, tämä kasvupaikka oli mulle yllätys. Nyt kun sen tiedän, saatan joskus mennä yöaikaan niiden tuoksua nuuhkimaan :)

      Peura vilahtaa pelloilla täällä usein, mutta noin läheltä sen näkee harvoin. Ja villieläimen katse - se on hieno kokemus.

      Poista
  7. Moi. Mahtava paikka. Tuolla viihtyisin myös itse. Kyllä on upeat kuvat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moi, tuo oli hieno paikka ja uusi polku kiinnostaa aina. Kiitos Sami!

      Poista
  8. Uusi polku on houkutin. Miten se osaakaan viekotella.
    Vaihteleva maastoinen vaellus on parasta.
    Ihailen myös puolukan kaunista kukkaa. Puolukka kukkii täälläkin parhaillaan, myös lillukka.
    Jospa minäkin löytäisin vielä valkolehdokkeja. Vuosiin en ole nähnyt, mutta niiden tuoksun muistan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin se on, uusi polku tai kohde kiinnostaa aina, houkuttelee kulkemaan ja aistimaan. Ja maaston vaihdellessa mielenkiinto senkun lisääntyy.

      Valkolehdokin tuoksu on hurmaava, harmittaa kun en noita kukkia kuvausta edellisenä iltana hoksannut, yövyin nimittäin tuossa ihan lähellä ja olisin voinut yöllä käydä nuuhkimassa kukkia. Sehän tuoksuu yöllä huomattavasti voimakkaammin.

      Poista
  9. Kolmas vehka on ihanasti sydämen mallinen :). Metsän vehreys ja rauha on niin korvaamattoman arvokasta ja kuvasi kuvastavat juuri sitä. Kiitos! ja hyvää juhannusta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiinnitin huomioni samaan sydämenmuotoon :). Ajattelen samoin metsän rauhasta kuin sinä Ninnu. Kiitos ja ihanaa juhannusta sinullekin!

      Poista

Mielenkiinnolla luen ajatuksiasi, kiitos!